Edessä avautuu avara maisema Encumeadan puoleiseen päähän Ribeira Bravan laaksoa ja kulkusuunnassa nousee massiivinen vuorenseinämä pari sataa metriä korkeana pyöreähuippuisena järkäleenä.
Korkeat ja jyrkät kallion seinämät herättävät kysymyksen mahdollisista putoilevista irtokivistä. Ne ovat todellakin yksi huolenaihe kuljettaessa näillä reiteillä. On todellakin vaan toivottava ja oltava valppaana, että sellainen ei osuisi omalle kohdalle.
Vuonna 2008 tällä reitillä osa polusta oli murskautunut. Olettaisin, että sen oli murskannut rinteestä pudonnut iso kivi. Muistan kuinka tuolloin astuin jalkani levadaan, jotta pääsin jatkamaan matkaa. Mikäli ei halua extreme-matkailua, kannattaa näissä paikoissa kääntyä takaisin ja palata samaa tietä kun on tullut.
Voi nähdä miten Levada do Norten kiertävää tämän huikaisevat osuuden miltei pystysuoraa laakson seinämää myötäillen. Edessä on siis osuus, jossa kulkeminen vaatii jatkuvaa keskittymistä kävelemiseen ja on huolehdittava, ettei onnettomuuksia pääse sattumaan.
Olen ollut Levada do Norten reitillä Serra de Águaan kaikkiaan neljä kertaa ja tänne asti olen päässyt vain kahdesti. Muina kahtena kertoina kertoina jokin turvallisuuteen liittyvä tekijä on estänyt matkan jatkamisen (maanvyörymä tms.). Vaarallisuudestaan huolimatta olen kokenut olevani sen verran varovainen kulkija, että olen uskaltautunut kulkemaan myös tämän osuuden reitistä. Eteneminen on hidasta ja keskittynyttä aina. muistan myös että olen täällä omalla vastuulla.
