Madeiran miljoonia vuosia vanhan, vulkaanisen menneisyyden ja eroosion kuluttavan voiman majesteettinen ilmentymä ympäröi meidät. Olemme saapuneet laakson pohjukan alueelle, jossa pystysuorat, noin sata metriä korkeat, kallionseinämät kohoavat kohti taivasta. Tässä kraaterimaisessa kohteessa rehevä kasvillisuus värittää kohteen kuin ”vihreäksi padaksi” keskellä Madeiran veden uurtamaa maastoa. Jo polun alkupään tasanteelta vaikutuksen tehnyt ikivanha haisuviherpuu kasvaa suuren kivenjärkäleen päällä vasemmalla puolella polkua. Tämän reliikkisen kohteen kruunaa, vain noin 100 metrin päässä levadalta, jota kävelimme Queimadasista tänne, Caldeirão Verden vesiputous. Vedet syöksyvät noin sadan metrin korkeudesta alas vuoristojärveen laakson pohjukassa.
Tämän Caldeirão Verden eriskummallisen luonnonilmentymän taustalla ovat tuliperäisen tulen muovaama maasto ja veden eroosion kuluttava voima. Madeiran saari syntyi noin 5–10 miljoonaa vuotta sitten voimakkaan vulkaanisen toiminnan seurauksena. Eroosion armoton työ, virtaava vesi ja maanvyörymät muokkasivat miljoonien vuosien kuluessa saaren jyrkkiin rinteisiin laaksoja ja rotkoja – ja niiden seurauksena syntyi myös tämä erityislaatuinen geologinen muodostelma. Nyt, lukemattomien aikakausien jälkeen, monet vaeltajat lähtevät Queimadasista kulkemaan tätä reittiä ihaillakseen Madeiran vehreän sydämen syvyyksiin kätkeytyvää Caldeirão Verdeä.
Lähdetään etenemään polkua, jonka kohteena on Caldeirão Verden vesiputous. Vuonna 2023 jostain syystä polulla oli puista rakennettu rakennelma, jossa kieltokyltti: ”reitti kuljettu, ei kulkua” tai jotain sinne päin. En ole varma, mikä kyltin tarkoitus oli, mutta jatkoin edelleen matkaa. Maasto on todella rehevästi saniaisten ja kaikenlaisen vehreän kasvillisuuden peittämää.
Edettäessä polulla pohdin, milloin reitin päämäärä, Caldeirão Verden upea vesiputous, tulee näkyviin. Kohina kuuluu jo voimakkaana kivikkoisella polulla kulkiessa. Kiinnitin huomioni myös tämän upean laakson massiivisiin kallionseinämiin. Oli pakko välillä pysähtyä ja lumoutua tämän paikan vaikuttavuudesta. Pilvet leijailevat hiljalleen kallionseinämien yläosissa, mikä tehosti entisestään ilmapiiriä edetessä polulla kohti määränpäätä.
Tämä laakson pohjukka on kuin oma maailmansa. En ihmettele, että sadat ihmiset kulkevat jalan kilometrejä kokeakseen tämän kohteen vaikuttavuuden. Korkeat kiviseinämät kohoavat jyrkkinä joka suuntaan, ja niiden pintaa koristaa vihreä kasvillisuus, joka koostuu lukuisista saniaisista ja sammalista mutta myös kallioiden raoissa kasvavista puulajeista. Kosteus – elinvoima on käsin kosketeltavaa. Ilma on viileää ja täynnä hienoa kosteutta, joka saa maaston kasvamaan ja kukoistamaan luonnon vihreää kultaa. Joka puolella kasvaa saniaisia, sammalia ja kasveja, joiden lehdet kiiltävät kasteen vesipisaroiden koristamina.
Musschia wollastonii eli Wommastoninkellopuu on erittäin harvinainen ja uhanalainen näyttävä rosettikasvi, joka kuuluu Madeiran kotoperäisiin (endeemiseen) kasvistoon. Kasvissa on yksittäinen runko, jonka puumaisesta varresta kohoaa suuri lehtiruusuke. Leveät ja kiiltävät lehdet asettuvat kauniisti spiraalin muotoon, kuin palmulla. Kasvi voi kasvaa jopa kolmen metrin korkuiseksi. Nuoret yksilöt, kuten tämä Caldeirão Verden putouksen lähettyvilölä kuvattu, ovat usein noin metrin mittaisia. Keväällä se tuottaa kellomaisia, vihertävänkeltaisia kukkia, jotka muodostavat suuria terttuja ja houkuttelevat pölyttäjiä.
Laji viihtyy erityisesti Madeiran laurisilva-metsissä, jotka tarjoavat sille kosteuden, varjon ja ravinteikkaan maaperän. Musschia wollastonii kasvaa tyypillisesti 400–900 metrin korkeudessa, jyrkillä rinteillä ja kallioisilla metsäpolkujen reunoilla. Sen esiintyminen on keskittynyt saaren pohjoisosiin, joissa ilmasto on viileämpi ja kosteus pysyy tasaisena ympäri vuoden. Kasvi on sopeutunut hyvin varjoisiin olosuhteisiin ja sen rakenne mahdollistaa veden tehokkaan keräämisen ja säilyttämisen.
Levinneisyydeltään Musschia wollastonii on erittäin rajoittunut ja uhanalainen. Sitä ei tavata luonnonvaraisena missään muualla maailmassa vaan se esiintyy vain Madeiralla. Lajin harvinaisuus ja herkkyys elinympäristön muutoksille tekevät siitä tärkeän ja herkän suojelukohteen. Paikalliset luonnonsuojeluohjelmat pyrkivät turvaamaan sen kasvupaikat ja estämään metsien liiallista kulutusta. Kasvi toimii myös symbolina Madeiran ainutlaatuiselle biodiversiteetille ja saaren evolutiiviselle erikoistumiselle.
Olen etsinyt erityisesti Caldeirão Verdeen liittyvää tieteellistä tutkimusta. Erityisesti Caldeirão Verden ainutlaatuiseen laaksoon ei kaiketi ole olemassa vaan tutkimukset liittyvät Madeiran saaren yleiseen geologisen kehitykseen ja siihen liittyvien prosessien, kuten vulkanismin ja eroosioon. Caldeirão Verdehän ei ole suinkaan ainut erityinen geologinen ainutlaatuisuus Madeiralla.
Caldeirão Verde on ensisijaisesti eroosiomuodostuma. ”Caldeirão” eli ”kattila” on muodostunut, kun vesi on kuluttanut pehmeämpää vulkaanista kiveä syvän ja jyrkkäreunaisen uoman muotoon. Tämä on tyypillistä Madeiran pohjoisosan jyrkille ja vehreille rinteille, joilla sade on runsasta. Varhaiset tutkijat, kuten Georg Hartung ja Charles Lyell, kuvasivat Madeiran geologiaa ja fossiileja 1800-luvulla. Heidän työnsä on ollut perusta myöhemmille tutkimuksille, vaikka he eivät erikseen keskittyneet Caldeirão Verdeen.
Georg Hartung oli lahjakas piirtäjä ja hän on luonnostellut viivapiirroksia maisemista myös Madeiran saarelta. Eräässä piirroksessa (yllä), hän on ikuistanut itsensä ja paikallisen oppaan Penhas de Aguilan huipulta. Taustalla Madeiran saaren pohjoisrannikon vuoren rinteitä, joiden uumenissä myös Caldeirão Verden laakso sijaitsee. Kuva on leikattu osa piirroskokonaisuudesta: ETH-Bibliothek Zurich https://www.e-rara.ch/zut/content/zoom/11639699 (lisenssi: Public Domain Mark 1.0 Universal)
Tästä erityislaatuisesta paikasta voidaan palata takaisin samaa reittiä Queimadasiin tai poiketa matkan varrella polulle, joka johtaa Ilhan kylään. Suositeltavana vaihtoehtona on vaeltaa myös Levada do Caldeirão do Infernon reitti, joka toimii jatkona Levada do Caldeirão Verdelle.
Levada do Caldeirão do Infernon levadalle pääset palaamalla polkua myöten takaisin tasanteelle, jossa levadat virtaavat ja jatkamalla kulkemista täältä katsoen vasemmalle. Infernon reitti tarjoilee todella henkeä salpaavia elämyksiä, kun sukellat entistä koskemattomampaan luontoon Ribeira Granden laaksossa.