Levadat ja laurissilva

Madeiralla levadojen rakentaminen nykyiseen laajuuteen on ollut valtaista satojen vuosien kehityskulku. Ensimmäiset levadat rakennettiin 1400-luvulla ja etelä- ja pohjoisosan väliset levadat rakentuivat 1900-luvun puolivälin tienoilla. Tuolloin rakennettiin saaren keskiosan vuoria lävistäviä tunneleita ja vesi pääsi virtaamaan pohjoisosasta saaren etelärinteille. 1500-luvulta 1700-luvulle asti levadat eivät koskaan ylittäneet saaren keskiosan vuoristoista maastoa.
Tällä hetkellä verkosto koostuu todella vaikuttavasta 3100 kilometristä vesikanavia, jotka mahdollistavat tehokkaan maatalouden saaren eteläisellä rannikolla ja tuottavat sähköä saaren tarpeisiin. Vuodesta 2007 alkaen levadat on määritelty Unescon maailmanperintökohteeksi.

Vaaralliset työolosuhteet

Levadojen rakentajista käytetään Madeiralla nimitystä rocheirot. Ensimmäiset rocheirot saapuivat Madeiralle Pohjois-Portugalista, jotka louhivat niitä hakuilla. Köysiä sidottiin kallion yläosiin ja jotkut hakkujen käyttäjät istuivat köysiin sidotuilla laudankappaleilla ja hakkasivat hartiavoimin seinämän kallioa kappaleiksi. Työ tehtiin usein erittäin vaikeakulkuisessa maastossa ja vaikeissa sääolosuhteissa. Funchal Noticias kirjoittaa artikkelissaan: Työ tapahtui tarinoiden mukaan vaikeissa olosuhteissa joskus roikkuen köysillä rotkojen äärellä. Tapaturmilta ei voitu välttyä vaan jotkut heistä putosivat satoja metrejä alas rotkoon ja kohtasivat kuolemansa.

Ryhmä miehiä työskentelemässä rotkon reunalla Madeiralla vuosina 1947 ja 1952. (Museu de Fotografia da Madeira - Atelier Vicente´s.)
Työ tehtiin usein naruissa roikkuen kallioisella jyrkänteellä. (Museu de Fotografia da Madeira - Atelier Vicente´s.)

Rocheiron kertomaa

Kertomuksia rocheirojenRocheiroiksi kutsutaan levadan rakentajia, jotka louhivat käsin Madeiran levadat. työstä on koottu RTP2:n vuonna 2014 toteuttamaan dokumenttiin, joka löytyy Youtubesta. Seuraavassa katkelma erään Levada da Ribeira da Janelan levadalla työskennelleen rocheiro Gabriel Mocotó:n kertomana:

Se kasvatti rohkeutta työskennellä tahtonsa mukaan. Olen kiitollinen tuosta ajasta. Kukaan ei ollut vastuussa meninkö sinne vai en. Se oli rohkeutta, urheutta, halua tehdä työtä. Se todella kutsui minua, se pakotti minut lähtemään. Menetin pelkoni ja menetän pelkoni tänään ja huomenna. Ensimmäisellä kerralla se ei johtunut siitä, että joku lähetti minut sinne. Yksi ei mennyt, toinen ei mennyt ja minä jatkoin matkaa ja menetin pelkoni. Minne helvettiin meninkin, menin myös tuolloin ja menetin pelkoni myös siellä.

Mutta kun tuli kahdeksas tunneli, se todella pelotti minua. Istuin slingillä, kuten olen jo sanonut, enkä ajatellut mitään muuta. Ajattelin vain lopputulosta.

Sling oli pala lautaa, jossa on reiät molemmin puolin. Toinen pää sidottiin reiän läpi ja istuttiin laudalla köydenpätkä taakse sidottuna ja solmittiin solmu ylhäältä alas tulevaan köyteen. Sieltä voi kiivetä ylös ja alas paikkoihin joihin ei voi kävellä.

Olimme kuin kalliokiipeilijöitä. Sinne piti mennä vaikka epäröitiin menemistä. Itse sidottiin köydet, ei luotettu toisiin. Vaikka oma isä tarjoutuisi sitomaan köysiä, se olen minä itse, joka sidon ne. Minä tiedän mihin olen menossa.

Levadat ja sokeriruoko 1400-luvulla

Madeiralle rakennettiin ensimmäiset levadat 1400-luvulla, jolloin maanviljelys koostui perinteisistä ruokakasveista kuten vilja, peruna ja muut juurekset. Levadojen vettä käytettiin kastelemiseen ja mutta myös viljamyllyjen toimintaan. Maanviljelystä tehtiin paikallisen väestön ruoantuotantoon.

Sokeriruo’on viljely syntyy Madeiralla 1400-luvun alkupuolella ensimmäisen Viseun herttuan Infante Dom Henriquen tahdosta. Uuden viljelyskasvin viljeleminen ja jatkojalostaminen vaatii paljon vettä ja se vauhditti omalta osaltaan levadojen rakentamista 1400- ja 1500-luvuilla.

1520-luvulla Madeira oli suurin sokerin tuottaja maailmassa. Sokeriruoko toi Madeiran saarelle huomattavat tulot, kun kasvista jalostettua ”valkoista kultaa” (Ouro Branco) vietiin ulkomaille. Saadut rahat sijoitettiin rakentamiseen ja useat Madeiran historiallisista katedraaleista ja muista rakennuksista on rakennettu valkoisen kullan aikaan. Myös useat kallisarvoiset taide-esineet eivät olisi Madeiralla ilman valkoisen kullan tuottamaa tuloa saarelle.

Levada on vesikanava, joka kuljettaa vettä viljelyksien käyttöön.
Levada on vesikanava, joka kuljettaa vettä viljelyksien käyttöön.

Sokeriruo’osta viiniin

Pienen saaren kyky tuottaa kyllin tehokkaasti sokeria ei kuitenkaan 1500-luvun alun valkoisen kullan ajan jälkeen riittänyt kilpailemaan (pääasiassa) Brasilian tehotuotantoa vastaan vaan sokerintuotanto ehtyi ja 1600-luvulla se antoi tilaa toiselle saarelle erittäin silmiinpistävälle kulttuurille – viinille.

Viiniin tarvittavien rypäleiden viljely vaatii vain vähän vettä, joten 1800-luvun alkuun asti levadojen verkoston laajentamiseen ei ollut erityisen suurta tarvetta. Toisaalta sokeriruo’on tuotanto jatkui ja sitä käytettiin ruokohunajan ja rommin tuotantoon. Näiden uusien tuotteiden tuotanto tehostui 1800-luvulla ja levadojen verkostoa alettiin uudelleen laajentamaan.

Talo ja viinitarha Levada do Norten varrella Covãossa Estreito de Câmara de Lobosissa.
Talo ja viinitarha Levada do Norten varrella Covãossa Estreito de Câmara de Lobosissa.

Levadat ja banaani 1900-luvulla

Tarvitaan vesikanavia kuljettamaan pohjoisen sadevesiä etelän viljelyksille. Ensimmäiset levadat, jotka kulkivat tunnelien kautta pohjoisen vesirikkaammille alueille tehdään 1850-luvulla, jolloin mies nimeltä José Silvestre Ribeiro vaikutti Levada Velha do Rabaçalin (Levada Nova do Rabaçal) Ribeira da Janelan laakson itäpäässä ja Levada da Serra do Faialin rakennuttamiseen Madeiran itäosassa. Nuo olivat ensimmäiset levadat, jotka puhkaisivat tunnelit Madeiran saaren etelän ja pohjoisen välillä.

Banaanin viljeleminen Madeiralla alkoi 1900-luvulla. Banaanin viljelyllä oli suuri vaikutus Madeiran levada-järjestelmän räjähdysmäiseen laajentamiseen 1960- ja 1970-luvuilla. Banaani tarvitsee tasaisen veden saannin, mikä korostui erityisesti Madeiran lämpimässä ilmastossa, jossa vettä täytyi saada myös kuivina kausina. Banaanista tuli taloudellisesti tärkeä viljelykasvi, mikä lisäsi veden tarvetta erityisesti etelärannikolla, jossa sadanta on vähäisempää kuin saaren pohjoispuolella. Banaani tarvitsee veden lisäksi pehmeää lämmintä ilmastoa ja Madeiralla eteläinen puoli on ilmastoltaan sellainen, että banaani menestyy ja voi hyvin. Pohjoispuolelle saarta mentäessä banaaniviljelmät loppuvat sillä ilmasto on liian viileää.

Useat Madeiran suurimmista levadoista saatiin valmiiksi 1960- ja 1970-lukujen ”levadabuumissa”. Tässä aikakaudessa tapahtui merkittävä laajennus saaren levada-järjestelmään, kun suuria hankkeita kuten Levada do Norte, Levada dos Tornos ja Rabacalin levadaverkosto rakennettiin tai laajennettiin levadojen verkostoa tuomaan vettä pohjoispuolelta kuivemmille eteläisille alueille. Rakentaminen edellytti paljon työvoimaa – haastavia ja vaarallisia olosuhteita, ja ne ovat nykyään paitsi tärkeä osa vesihuoltoa, myös suosittuja patikointireittejä.

Laajoja banaaniviljelyksiä Funchalissa.
Laajoja banaaniviljelyksiä Funchalissa.

Madeiran levadat

Levadojen verkoston rakentaminen on todistus siitä, kuinka vaikeita olosuhteita voidaan muuttaa luontoa vahingoittamatta ja 100% ekologisesti. Rakentaminen tapahtui käsityönä usein riippuen köysillä sananmukaisesti kuilun partaalla. Monia ihmishenkiä menetettiin tämän valtaisan rakennusurakan aikana. 3100 kilometrin levadojen verkosto on lähes kuuden vuosisadan ajan raskaan ja vaivalloisen työn tulosta. Työssä korostuu saaren asukkaiden suuri sinnikkyys luonnon hallitsemisessa. Jo ensimmäiset uudisasukkaat vuonna 1945 huomasivat erityisen hedelmällisen maaperän mutta myös maaston haasteellisuuden ja vesivarantojen epätasaisen keskittymisen saarella. Vesivirrat kaivettiin esiin vaikeasti saavutettavista paikoista ja ohjattiin pitkin laajoja ja mutkittelevia, kilometrien pituisia matkoja. Ne liitettiin saumattomasti maisemaa, ikään kuin ne olisivat aina olleet osana sitä.

Madeiran levadojen tarina on kuin historiallinen kudelma, jossa jokainen osa kertoo oman ainutlaatuisen osansa saaren kulttuurista ja kehityksestä. Tarinaan kuuluu historiallisesti merkittäviä teknisiä saavutuksia, maatalouden kehitystä ja ihmisen sopeutumista luonnon ehtoihin sekä olosuhteisiin.

Levada da Ribeira da Janela.
Levada da Ribeira da Janela.

Madeiran laurisilvametsät

Levadat mahdollistavat kulkemisen saaren vaikeakulkuisessa maastossa ja niitä seuraamalla pääsee konkreettisesti näkemään laakeripuumetsiköt, jotka ovat täällä parhaiten säilyneet maailmassa. Aivan kuten levadojen verkosto myöhemmin vuonna 2017 myös laurisilvametsiköt liitettiin Unescon maailman perintölistaan vuonna 1999 (lähde: Unesco World Heritage). Unescon sanoin:”Madeiran Laurisilva on ainutlaatuinen jäänne aiemmin laajalle levinneestä laakerimetsätyypistä. Se on suurin säilynyt laakeripuumetsäalue, ja sen uskotaan olevan 90-prosenttisesti aarniometsää. Se sisältää ainutlaatuisen kasvi- ja eläinlajiston, johon kuuluu monia endeemisiä lajeja.” Laakeripuumetsiköt peittivät eteläisen Euroopan 15-40 miljoonaa vuotta sitten ja nykyään niistä arvioidaan olevan alkuperäisiä metsä-alueita 90%. Vanhimmat laakeripuumetsät sijoittuvat Queimadasin ja Fãja da Nogueiran laakson alueille.

Levada do Caldeirão Verden laurisilvametsää parhaimmillaan.
Levada do Caldeirão Verden laurisilvametsää parhaimmillaan.

Levadakartta

Levadoja ja reittejä

Kartalle merkityt levadat ovat vain pieni osa kaikista Madeiran levadoista ja merkattuna on vain levadat, joita olen kävellyt. Klikkaa levadan nimeä kartalla saadaksesi lisätietoa levadasta.

Madeiran kartta ja reittien sijainnit merkattu kartalle.
Levada Nova Levada do Norte Rabacal - Levadojen verkosto Levada do Curral Queimadas Levada do Castelejo Levada dos Piornais Levada do Silveira Levada da Fajã Levada Fajã do Rodrigues

Levada Nova

Levada Nova on yksi Madeiran pitkistä levadoista ja samalla erittäin merkittävä etelärannikon viljelysten kasteluvesien tuoja. Levada kerää eteläisten rinteiden ja Paúl da Serran tasangon eteläisiä valumavesiä etelärannikon viljelysten käyttöön. Levadalla on pituutta kokonaisuudessaan noin 66km ja olen kulkenut Levada Novan miltei kokonaan sopivina osuuksina ja levada on myös esitelty näillä sivustoilla.

Levada do Norte

Levada do Norte on ehkä tärkein pohjoisrannikon sadevesien kuljettaja Madeiralla. Tämä valtaisalla levadalla on pituutta kaikkiaan noin 45km ja olen kävellyt Levada do Norten miltei kokonaan. Levada on edustettuna tällä sivustolle miltei kokonaisuudessaan.

Levada do Norte on vaeltajalle todella upea kohde ja palkitsee henkeä salpaavilla maisemilla ja kauniilla luonnolla.

Rabacal - Levadojen verkosto

Rabacal on ehkä Madeiran kuuluisin vaelluskohde ja alueelta löydät lukemattomia reittimahdollisuuksia. Lukuisat levadat voidaan yhdistää yhdyspolkujen avulla. Kaikki Rabacalin levadat on esitelty tällä sivustolla.

Rabacalin levadoista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Levada Novaa ja näitä kaikkia yhdistävää Calhetan vesivoimalaa. Rabacalin levadojen veden voima otetaan käyttöön Calhetan vesivoimalalla ja tarvittaessa vesiä ohjataan myös Levada Novaan, joka kuljettaa vesiä etelärannikon viljelyksille. Rabacalin levadat keräävät Paúl da Serran valumavesiä ja levadoille tulee myös tasangon alittavan tunnelin kautta (Levada da Rocha Vermelha) vettä pohjoisrannikolta.

Levada do Curral

Curral das Freirasista virtaa Levada do Curral, joka kuljettaa Curralin laakson sadevesiä Funchalin rinteille.

Queimadas

Santanan alueella Queimadasissa on parhaiten säilynyttä laurissilvametsää Madeiralla. Alueella on useita levadoja paikalliseen käyttöön, jotka keräilevät laaksojen valumavesiä. Levada do Caldeirão Verde ja inferno ovat ehkä Rabacalin jälkeen suosituimpia kohteita patikoimiseen.

Levada do Castelejo

Levada do Castelejo on lähinnä Porto da Cruzin alueella virtaava levada, joka kuljettaa laakson valumavesiä paikallisien viljelijöiden käyttöön.

Levada dos Piornais

Levada dos Piornais, jota kutsutaan myös kaupunkilevadaksi virtaa Socorridosin laaksosta Funchalin rinteille.

Levada do Silveira

Levada do Silveira, jota kutsutaan myös nimellä Levada do Santana sijaitsee Santanan alueella hieman Queimadasin alapuolella. Levada do Silveira on ehkä vähemmän kuljettu reitti, joskin sen varrella pääsee nauttimaan todella upeasta Laurissilvametsästä.

Levada da Fajã

Levada da Fajã on yksi Socorridosin vaarallisista levadoista ja virtaa laakson läntisellä rinteellä.

Levada Fajã do Rodrigues

São Viventessä virtaa levada nimeltä Levada Fajã do Rodrigues, jolla pääset nauttimaan tunnelmallisesta metsämaastosta.

Avaa kuvaslider -esitys (uuteen välilehteen)

Levadeiron ammatti

Levadeiron toimi on arvostettu ammatti ja levadeiron ammatissa työkenteleviä on ainoastaan Madeiralla. Ammatti on muodostunut kastelujärjestelmän (levadojen) myötä. Virallisesti sanakirjan määritelmä levadeirosta on että hän on henkilö, joka ylläpitää kasteluveden saantia levadoista huolehtimalla niiden kunnossapidosta. Levadeirojen työnkuvaan kuuluu moninaisia vastuita ja heidän työpanoksensa helpottaa suuresti viljelyksien vedensaantia.

Kastelukauden aikana levadeirojen tehtävänä on varmistaa, että vesi virtaa esteettä levadoissa ja vesi saavuttaa ajallaan eri viljelyalueet kasteluaikaan. Levadeirojen on avattava säiliöt ja levadoilla sijaitsevat jakolaatikot ajoissa ja työ alkaakin hyvin aikaisin aamulla, jotta kasteluasemat voivat aloittaa lohkojensa kastelun kello 8 aamulla. Osa veden avauspaikoista sijaitsee syrjäisillä alueilla, joille on vaikea päästä. On otettava huomioon aika, joka kuluu paikalle pääsemiseen ja veden kulkemiseen kanavien kautta ensimmäisen kastelijan hanaan asti. Kun vesi on avattu, Levadeiro johtaa sen kyseiselle päivälle suunnitelluille paikoille, ohjaa ja jakaa virtaukset ja raivaa kastelukanavat veden virtauksen edistämiseksi.

Levadeirot työskentelevät läheisesti viljelijöiden ja veden käyttäjien parissa joten he tuntevat tontit ja kastelukanavat kokonaisvaltaisemmin kuin kukaan muu. He ovat erittäin tärkeitä tietolähteitä, kun luodaan yhteyksiä viljelijöihin ja tehdään yhteistyötä mitä erilaisimmilta alueilta tulevien teknikkojen kanssa kasteluun liittyvien tilanteiden ratkaisemiseksi.

Kastelukauden ulkopuolella Levadeirosin työ koostuu levadojen puhdistamisesta ja kunnossapidosta. He auttavat myös laatimaan kasteluohjelmat seuraavaa kastelukautta varten, jakavat laskut ja kasteluohjelmat kullekin asiakkaalle ja tekevät yhteistyötä saaren eri osien vesitaloudesta vastaavien tahojen kanssa.

Polku Madeiran luontoon

Levadan viertä kulkeva polku johdattaa kävelijän parhaimmillaan keskelle uniikkia Madeiran luontoa ja muinaisia metsiä. Levadaa seuraamalla on mahdollista päästä syrjäisiin kolkkiin, jonne ilman levadaa ei saaren vaikeakulkuisen maaston vuoksi voisi mitenkään kävelemällä päästä.

Levadojen polku ei alkujaan ole suinkaan tarkoitettu turisteille vaan levadan huoltoväyläksi. Ajan myötä niiden käyttökelpoisuus on kuitenkin keksitty myös retkeilyssä ja ne ovat yksi saaren vierailluimmista nähtävyyksistä.

Levadeiro puhdistamassa Levada do Rocha Vermelhasta irtonaisia lehtiä ja roskia.
Levadeiro puhdistamassa Levada do Rocha Vermelhasta irtonaisia lehtiä ja roskia.
Rakennus Levada Novalla, jonka edessä levadeiro kerää epäpuhtauksia levadarakennelman vedestä.
Rakennus Levada Novalla, jonka edessä levadeiro kerää epäpuhtauksia levadarakennelman vedestä.