Levada Novan sanotaan usein alkavan Ponta do Pargosta mutta se jatkuu kuitenkin täältä vielä pieneen kylään nimeltä Cabo. Ensimmäinen osuus Lagoa do Salãosta Lombada Velhan yläpuolisille rinteille on mukavaa kävelemistä hyväkuntoisella polulla, kuten suurimmalla osalla Levada Novan reittiosuuksista. matkaan lähdetään Ponta do Pargon sähkölaitoksen takana olevalta rakennukselta.
Laakson pohjukan takana olevien kukkuloiden takana jossain on Paúl da Serran tasanko ja toisella puolella laaksoa voit nähdä nyt kuljetun reitin alkuosuutta ja levadan varrella olevan rakennuksen sekä kukkulan maansiirtotyömaan.
Tästä Levada Nova alkaa kaartamaan oikealle. Maasto on saniaisen peittämä ja siellä täällä kasvaa myös Euroopanpiikkiherne Ulex europaeus, joka on vieraslaji Madeiralla mutta endeeminen Manner-Portugalissa. (lähde: https://invasoras.pt/). Kasvia tapaa hyvin yleisesti Madeiran saarella vaellusreiteillä.
Kuljetaan Levada Novaa, joka kulkee halki saniaismaaston, jossa siellä täällä kasvaa vuorimäntyjä. Tulemme ylittämään useamman metsätien, jotka johtavat alas rinnettä vasemmalle ja johtavat yleensä johonkin kylään alempana ER-101 tien varressa. Ensimmäinen tällainen tie on Caminho do Pedregal, joka johtaa alas Pedregalin kylään. Tästä kylään on matkaa kilometrin verran. Maastopyöräilijät ja alamäkipyöräilijät käyttävät Madeiralla näitä teitä ja rinteillä olevia polkuja harrastuksensa harjoittamiseen.
Kun näkymät laaksoon avautuvat avoimella paikalla laakson toisella puolella näkyy levadarakennus ja maansiirtotyömaa, joka ohitettiin tämän kävelyosuuden alussa. Vuoden 2022 joulukuussa oli reitin varrella mielenkiintoisen muotoinen kelottunut puu, joka muistutti omassa mielessäni viikatetta, joka on tökätty maahan kahva edellä. Viikatepuun ”terä” osoitti toiselle puolelle laaksoa. Jos katsotaan taakse päin, maisemat laakson pohjukkaan avautuvat hienosti.
Alkaa matka heinikkoista nummimaastoa Ribeira dos Moinhos -joen laaksoa takaisin merelle päin. Laakso on nyt kierretty ja aloitetaan matka takaisin laakson alkupäätä. Reitillä polkua reunustaa aluksi puukepeistä tehty aita vasemmalla puolella. Aita muuttuu hetken päästä piikkilanka-aidaksi mikä vihjaa alueen olevan laidunmaata. Rinteessä kasvaa heinän ohella saniaista ja ajoittain aluetta valtaa piikikäs karhunvatukka.
Laakson rinne viettää melko jyrkästi rinteenä alaspäin ja on mahdollista, että näet rinteessä laiduntavia kotieläimiä, kuten lehmiä. Polku on kauttaaltaan heinikon peitossa ja maasto on avointa, kunnes saavutaan osuudelle, jossa korkea lehtipuiden muodostama pusikko reunustaa reittiä ja levadaa molemmin puolin. Reitti kulkee nyt tiheän lehtipuiden muodostaman kasvuston keskellä.
Hyvin pian tulee eteen vaikuttava muutos maastossa. Uskomattoman upea ja rehevä laurisilvametsä ympäröi kulkijan pian betonisillalta lähdön jälkeen. Lukuisat laakeripuut reunustavat reittiä vasemmalla olevassa laurisilvametsikössä. Yllättäen eukalyptusmetsän ja perinteisen metsämaaston jälkeen kulkijan ympäröi tämä upea metsä täynnä erilaisia puulajeja.
Tässä laakson pohjukassa tunnelma hyväilee luontoa rakastavan ihmisen mieltä ihastuttavalla runsaalla puustollaan. Oikealla puolella maa/kallioseinämä reunustaa Levada Novaa ja vasemmalla puolella rinne laskeutuu joenuomaan, jossa laakeriuiden rungot ovat vihreän sammaleen ja naavan peitossa. Alue on todella kuin paratiisi nurkan takana.
Kuin loppuhuipennuksena tämän laaksonhaaran perukoilla kaunis vesiputous laskee vettä alas rinteen päältä alas kallioiseen maahan. Putouksen jälkeen jatketaan matkaa vihreän sammaleen peittämän kallionseinämän reunustaessa Levada Novaa oikealla puolella ja vasemmalle puolelle jää tämän joenhaaran uoma. Hetki saadaan vielä nauttia laurisilvametsästä mutta pian maasto muuttuu takaisin tälle reitille ominaiseen heinikkoiseksi nummimaastoksi.
Ylitetään silta, jonka alitse virtaa vesi solisten. Toisella puolella siltaa reitti kulkee muutaman metrin pudotuksen reunalla, joten tulee kulkea varovaisuutta noudattaen. Lähdetään kulkemaan takaisin päin tämän pienen laaksonhaaran toista puolta. Hetken päästä näky on melko lohduton, kun maasto on paljasta ja siellä täällä lojuu katkenneita puunrunkoja multaisen maapohjan päällä. Joidenkin puunrunkojen pinnassa on hiilen mustia jälkiä metsäpalon jäljiltä. Voi olla, että täällä on suoritettu avohakkuu tai sitten metsä on palanut jossain vaiheessa ja puut on korjattu hakkaamalla ne pois palon jälkeen. Punertava maa-aines paljaana maisemat ovat aina surullinen näky.
Metsätie kiemurtelee maan muotoja mukaillen pitkin laakson pohjaa. Eukalyptusmetsä jatkuu reitillä ja saavuttaessa takaisin tästä laakson haarasta reitti kaartaa oikealle ja aloitetaan matka kohti seuraavaan laakson pohjukkaan. Ribeira dos Moinhos-joen laaksoa ympäröivät kukkulat ovat kokonaan ruskettuneen saniaiskasvillisuuden peitossa. Rinteillä kasvaa siellä täällä vuorimäntyjä.
Lähestyttäessä laakson pohjukkaa saadaan näkyviin myös Ribeira dos Moinhos-joki. Joen muodostaman laakson toinen pohjukka on kaksihaarainen ja lähestytään ensimmäistä haaraa, jonka perällä on betonista valettu silta. Silta ylitetään valettuja askelmia pitkin ja joen vesi virtaa niiden välistä jatkaakseen pitkin jokea kohti merta.
Silta on ikään kuin pato, jonka ansiosta joen yläjuoksulle syntyy laajahko vesimassa. Todella kaunis paikka tällä reitillä. Jatketaan matkaa sillan jälkeen seuraten Levada Novaa kohti laakson pohjan toista nurkkaa.
Alhaalla laaksossa virtaava joki on nimeltään Ribeira dos Moinhos eli Myllyjen joki. En tiedä mistä joki on saanut nimensä mutta ehkä tämän joen varrella on ollut aikoinaan myllyjä, ken tietää. Joen kivikkoisen uoman voi nähdä ajoittain alhaalla laaksossa ja sitä ympäröi monissa paikoissa heinikkoiset niittymaat.
Ribeira dos Moinhos-joen laakson pohjukka koostuu kahdesta osasta, kuten voit maastokartasta havaita. Levada Nova tulee kiertämään molemmat laakson pohjukat, jonka jälkeen palataan reitillä takaisin meren suuntaan toista puolta laaksoa. Ensimmäiseen pohjukkaan on matkaa Lagoa do Salãosta, josta lähdimme reitille, noin 1,5 kilometriä ja pohjukassa odottaa taas pieni silta Ribeira dos Moinhos-joen sivuhaaran yli. Samassa kohdassa ylitetään myös metsäautotie, jonka voit havaita laakson pohjalla lähestyttäessä siltaa. Ennen pohjukkaa metsä koostuu korkeista eukalyptuspuista ja levadan varrella voi havaita myös laakeripuulajikkeita. Rinne polun vasemmalla puolella jyrkkenee loppua kohden. Oikealla puolella levadaa reunustaa ajoittain kallionseinämä ja ennen sillalle saapumista järkälemäinen eukalyptuspuu on kaatunut yli levadan ja polun. Me4 kuljemme sen alitse ja olemme metsäautotiellä ja sillalla.
Ohitetaan paikka, jossa heti levadan vasemmalla puolella alkavat maansiirtotöiden ruskea multainen maa. Jatketaan kääntyen oikealle ja maasto alkaa vaihtumaan taas metsäiseksi. Reitti seurailee rinteen muotoja ja puusto on pääasiallisesti eukalyptusmetsää, jossa siellä täällä kasvaa vuorimäntyjä ja joitain lehtipuita, kuten hevoskastanjoita. Matkalle osuu mielenkiintoisesti oksiaan kasvattava puu. Joskus puiden oksat saavat omassa mielessäni aikaan mielikuvituksellisia muotoja ja ne pistävät silmään. Usein tuolloin kameran linssi suuntautuu niihin ja on otettava kuva. Aluskasvillisuus koostuu pääasiallisesti saniaisista ja karhunvatukasta mutta myös heinikosta, joka hohtaa vihreänä näin joulukuussakin.
Noin 500 metrin päästä Levda Novalle lähtemisen jälkeen ylitetään pieni vaijerista rakennetuilla kaiteilla suojattu silta, joka ylittää pienen puron. Jostain kuuluu solinaa ja äänen lähteenä on pienessä onkalossa rinteestä alas putoava pieni puro. Jatketaan matkaa takaisin tulosuuntaan pienen laakson haaran toista puolta kohti kukkulan rakennuksia.
Jos olet kulkenut levadoja tarpeeksi paljon levadan vieressä olevan rakennuksen arkitehtuuri vaikuttaa jotenkin tutulta. Tällaisia pieniä taloja voi nähdä muillakin levadoilla ja talon tyyli on useimmiten aina samanlainen. Esimerkiksi Levada do Norten osuudella Eira do Mourãosta Espigáon tunnelille samanlainen talo on Levada do Norten vieressä. Levada Novalla voit törmätä vastaavanlaiseen taloon osuudella Fajã da Ovelhasta Raposeiraan.
Pienet talot levadan varrella liittyvät oman päätelmäni mukaan luultavasti jotenkin levadan huoltohenkilökuntaan. Ehkä ne toimivat jonkinlaisina varastoina työkaluille tai jotain vastaavaa. Varmaa tietoa ei ole mutta itselläni ovat nämä kodikkaan näköiset rakennukset pistäneet silmään levadoja samoillessa.
Levadarakennukselta jatketaan matkaa laaksossa ja reitti kaartaa oikealle kulkemaan takaisin Ribeira dos Moinhos joen laakson suuntaisesti.
Levada Nova kääntyy oikealle seuraamaan laajan laakson itäistä rinnettä pohjoiseen. Matka taittuu mukavasti ja helpossa maastossa, jossa eikalyptuspuut, männyt ovat pääasiallisina puulajeina. Rinteillä kasvaa piikkistä karhunvatukkaa ja on hyvin tavallista että polun reuna on kauniisti reunustettu vihreällä ruohikolla. Saniainen on joulukuussa ruskeaa ja kuivunutta, joten se luo maastoon ruskean sävyn. Saniaista kasvaa tällä alueella todella runsaasti ja kaikki kukkulat on verhottu ruskealla saniaiskasvustolla.
Avaran laakson keskellä on kukkula, jonka rinteillä oli vuoden 2022 joulukuussa käynnissä maansiirtotyöt. Kukkulan laella on harmaasta kivestä rakennettu suurempi rakennus mutta myös pienempi valkoiseksi maalattu talo. Kukkulan voi nähdä aina avaran paikan sattuessa vasemmalla laaksossa. Maansiirtotöiden tuloksena on syntynyt porrasmaisia rakenteita kukkulalle. Mieleen tulee, että paikalle on ehkä tarkoitus luoda jotain viljelyksiä.
Heti vieressä on kivestä muurattu varasto koppi tai vastaava, jonka jälkeen jatketaan Levada Novalla kohti edessä näkyvää eukalyptusmetsää. Polkua reunustavat sinisarjat (Agapanthus) ja polku on kovaa savimaata mutta mukava askeltaa.
Saavuttaessa metsään saattaa kiinnittyä huomio eukalyptuspuiden runkoihin, jossa näkyy metsäpalon jälkiltä tumentumia. Vuonna 2012, kun matkustin Madeiralle, Ribeira Bravan ohella myös Ponta do Pargon alueella riehuivat melko isot metsäpalot. Luultavasti hiiltyneet puunrungot ovat peräisin tuolta ajalta.
Rakennuksen edessä on pyöreä aidattu pienempi vesisäiliö ja Levada Nova virtaa rakennuksen edestä. Lähdettäessä matkaan levadan vieressä on kyltti Salão ja sen vieressä laatta, jossa kerrotaan Levada Novan entisöinnistä. Teksti menee kääntäjällä suomennettuna suunnilleen:
Levada da Calhetan palauttaminen (peruskorjaus), 2. vaihe
Hanketta yhteisrahoitti Euroopan unioni – Madeiran maaseutu – Maatalousalan investoinnit.
Arvoisa aluehallituksen puheenjohtaja Alberto João Cardoso Goncalves Jardim vihki käyttöön 27. toukokuuta 2011.
Jos lähdet reitille, kannattaa valita jokin muu päivä kuin viikonloppu, sillä takseja on todella hankala alueella saada ja bussit eivät kulje viikonloppuna. Itse kuljin reitin lauantaina ja reitin lopussa ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kävellä takaisin aloituspaikkaan ja reitin lopussa askel painoi jo melkoisesti, joskin näin mukavasti Madeiran maaseudun maisemia kävellessä maanteitä pitkin. Bussiaikatauluista kannattaa ottaa selvää yleensäkin Levada Novaa kulkiessa. Linja-auto on edullinen vaihtoehto palata lähtöpaikkaan reitillä.
Jos olet autolla liikeellä voit jättää autosi tien varteen ja kävellä vesisäiliön vierestä sähkölaitoksen ohi ja löydät levadarakennuksen säiliön takaa.
Jatketaan matkaa ja hyvin pian vastaan tulee toinen vastaava tie, joka yhtyy alempana edelliseen tiehen. Maastotyyppi jatkuu jonkin aikaa harvana vuorimäntymetsänä. Avoimen maaston loputtua olemme kuitenkin taas eukalyptusmetsässä ja sinisarjat (Agapanthus) alkavat reunustaa levadan polkua vasemmalla. Saavutaan Lagoa do Serradon vesialtaalle, jota ympäröi verkkoaita. Ollessani liikkeellä joulukuussa 2022 altaassa uiskenteli kalaparvi syöden jotain veden pinnalta.
Lagoa do Serradon vesialtaan jälkeen ylitetään Serradon kylään johtava metsätie. Serradon kylässä on Snack Bar Pedravista, jos on tarpeen saada syötävää tai virvokkeita. Snack Barille on matkaa alamäkeä noin 1,2 kilometriä, joten matkaa kertyy melkoisesti.
Reitillä kuljetaan kohti seuraavaa Ribeira da Vacan laaksoa, joka tullaan kiertämään. Laakso on pienempi, kuin edellinen Ribeira dos Moinhos -joen laakso. Ennen Vacan laaksoa ihaillaan komeaa maisemaa merelle aina kun avoin maasto sen sallii. Kuljetaan kumpuilevassa maastossa välillä saniaisten keskellä ja osittain eukalyptusmetsässä.
Metsäisen osuuden jälkeen avautuu hieno avoin laaksomaisema eteen kyseessä on Ribeira da Vacan laakso. Levada Nova kaartaa oikealle kohti laakson itäistä reunaa ja aloitetaan matka kohti laakson pohjukkaa.
Tiheä eukalyptusmetsä alkaa ja metsässä on muutamia todella suurirunkoisia puita. Ribeira da Vacan laakson pohjukka on edellisen tapaan kaksihaarainen ja keskellä laakson perällä on loivarinteinen kukkula, jonka etuosasta Levada Nova kiertää kukkulan. Laaksoa ympäröivät kukkulat ovat saniaisen peitossa, kuten ollaan totuttu tällä reitillä aiemmin.
Ensimmäiseen laakson pohjukkaan ei ole matkaa kuin puolisen kilometriä ja koko laakso ollaan kierretty, kun matkaa on kertynyt 1,5 kilometriä. Levada Novan osuuden pituus tässä laaksossa on siis hyvin lyhyt.
Laakson haaran pohjukasta aloitetaan kulkeminen kukkulan reunaa kohti seuraavaa laakson pohjukkaa. Reitti kaartaa kevyesti oikealle myötäillen kukkulan rinnettä. Heinikkoinen maasto ja pehmeä polku on mukava askeltaa. Kierretään laakson pohjukka pikaisesti ja jatketaan matkaa takaisin kohti merta heinikkoisessa rinteessä.
Ribeira da Vacan laakso jatkuu Atlantin mereen asti ja kun saavutaan laakson etuosaan, maisemassa näkyy vihreänä mutkitteleva laakso. Kauempana voidaan erottaa Serradon kylän asutuksia ja etu-osassa on alhaalla Ribeira da Vacan kylän taloja.
Vuonna 2022 joulukuussa matkalla eteen tuli oranssein kukin kukkiva Rohtoaaloe Aloë arborescens, joka kuuluu Aloe-kasveihin. Itseni piti parikin kertaa tutkia oikeinkirjoitusta kukan nimestä sillä kahdella a-kirjaimella kirjoitettu ulkoasu herätti omassa päässä vähintäänkin kummeksuntaa. Rohtoaaloessa on usein paljon kukkia ja jos kukkia on paljon voi hyvinkin nähdä myös perhosia, sillä sen makea nektari houkuttelee lintuja, perhosia ja mehiläisiä. Kukka on alkujaan kotoisin Etelä-Afrikan pohjoisosasta ja se on invasiivinen laji Portugalissa.
Levada Novan reitillä Ponta do Pargosta Lombada Velhaan on kertynyt pituutta tähän mennessä vajaan 6 kilometriä ja matkaa tämän osuuden loppuun on vielä vajaat pari kilometriä. Reitti jatkuu myötäillen rannikon muotoja. Vuoroin reitti kääntyy sisämaahan päin ja vuoroin taas kuljetaan kohti merta. Seuraavaksi kierretäänkin taas yksi pieni laakson tapainen ”poimu” rannikon rinteessä. Edessä maisemassa näkyy tuon poimun vastakkainen rinne.
Maasto jatkuu edelleen samantyyppisenä heinikkoisena, jossa siellä täällä peittää rinteitä ruskettunut saniainen.
Eteen tulee metsätie, jota seuraamalla pääsee alas Vacan kylään. Jatketaan kuitenkin eteenpäin reitillä ja kierretään pieni laakso reitillä. Maasto muuttuu hetkeksi suureksi eukalyptusmetsäksi ja voit aistia ihastuttavan eukalyptuksen tuoksun. Nautin aina tämän puun tuoksusta, joka on erityisen voimakas sateen jälkeen, olen huomannut.
Eukalyptus-osuuden jälkeen saavutaan tämän osuuden päätepisteeseen. Levadan vieressä oli vuonna 2022 kyltti Restaurant ja 200 metriä. Seuraamalla metsäautotietä pääset alas asutusalueelle, jossa on ravintola-kahvila Restaurante Bar A Carreta.
Vuonna 2022 joulukuussa olin lauantaina liikkeellä ja tiedustelin omistajilta voisivatko he soittaa taksin Ponta do Pargoon. Taksia ei valitettavasti ollut saatavilla ja vaihtoehdoksi tuli linja-auto, jonka pysäkki on heti ravintolan edessä toisella puolella tietä. Join loppuun kahvini, kiitin neuvoista ja kahvista.
Lähdin odottelemaan linja-autoa pysäkille. Talon isäntä katseli ovella matkalaisen odotusta ja tuli hetken päästä oikaisemaan minulle, että linja-autoja ei valitettavasti kuljekaan lauantaina, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kävellä Ponta do Pargoon. Valitsin reitiksi ER-101 tien, jonka reunaa kävelin nauttien maisemista takaisin autolle.
Avulias pariskunta teki kaikkensa, jotta saisin kyydin mutta valitettavasti se ei onnistunut. Itse kahvio oli mielestäni todella mukava ja suosittelen sitä myös teille, jos Levada Novalla kävelette.
Joitain otoksia matkalla takaisin Lombada Velhosta Ponta do Pargoon.
Siirry takaisin Ponta do Pargoon..