Levada Novan reitillä Raposeira do Lugarinhosta Maloeira nimisen pienen kylän kautta Prazeresin kylään on useita pieniä laaksoja, joiden kautta kierretään risteillen Madeiran eteläisiä rinteitä. Laaksojen välissä levada alittaa asutusalueiden teitä. Levada seurailee ER222 maantietä, jonka ansiosta Levada Novalla kulkemisen voi aloittaa useasta paikasta alueella. Levada Nova on helppo kulkea ja sopii kaiken tasoisille kävelijöille, jotka nauttivat metsäisestä luonnosta.
Matkaan lähdetään Caminho Raposeira do Lugarinho nimiseltä tieltä Raposeiran kylän itäiseltä reunalta. Muutama kymmenen metriä levada kaartaa vasemmalle Raposeiran rakennusten maisemissa kohti Ribeira da Cova -joen laaksoa. Rakennukset vähenevät kuitenkin pian ja niiden tilalle vaihtuu metsäiset maisemat ylitse Cova-joen laakson Madeiran eteläisillä rinteillä. Ribeira da Cova haarautuu laakson loppupäässä ja myös levada kulkee kahden joenhaaran kautta.
Oikealla puolella laakson yli on rakennettu VE3-pikatien silta yli laakson. Pikatie sukeltaa tunneliin heti reitin alapuolelta ja vuonna 2007 silta oli vielä rakenteilla. Kun kuljin reitin uudelleen vuonna 2008 tien osuus oli jo valmistunut ja käytössä. Laakson toisella puolella voidaan nähdä Maloeiran kylän ja Prazeresin asutusalueita. Levada Nova kiertää laakson ja sen kaksihaaraisen pohjukan kautta Maloeiraan.
Pikatien jälkeen ylitetään ER1-tie ja kuljetaan hienossa mäntymetsässä. Polkua reunustaa paikoin lukuisat sinisarjat, jotka ovatkin tavallisia kasveja useiden Madeiran levadojen ja teiden varsilla. Mäntymetsän ohella avoimilla paikoilla saadaan näkymiä edessä olevaan laaksoon, jonka pohjalla jossain virtaa Ribeira da Cova.
Vuoden 2023 lokakuussa iski tuhopolttaja Madeiralla ja suuri osa saaren länsipäätä paloi pahoin. Kun ajoimme joulukuussa 2023 saaren länsipuolelta Prazeresiin, koko matka Porto Monizista Prazeresiin oli maisemiltaan palanutta metsää.
Lähdimme Raposeira do Lugarinhosta kävelylle Levada Novaa Prazeresiin mutta käveleminen nauttien palaneesta luonnosta ei suuremmin innostanut. Joitain otoksia matkalta kuitenkin kertyi ja niitä seuraavassa..
Metsäpalon jälkeen aluskasvillisuus alkaa luonnossa nopeasti kasvaa ja vaikka maasto oli palanut tällä alueella lokakuussa 2023 Kanariankäpäläsaniainen Davallia canariensis oli alkanut korjaamaan yhteistuumin Agapanthusten kanssa mustunutta maastoa eloisan vihreällä lehvistöllään. Tätä saniaista esiintyy laajasti Madeiralla ja Kanariansaarilla.
Teiden numerointi kartoissa saattaa olla hieman sekavaa. Tämä tie on merkattu GoogleMaps-karttasovelluksen kartassa koodilla ER1.
Reitti kulkee hetken seuraten ER1-tietä ja alhaalla tien vieressä näkyi vuonna 2008 todella tunnelmallinen taukopaikka penkkeineen ja pöytineen. Kun saavutaan Ribeira da Covan joenhaaralle, ylitetään betoninen silta ja jatketaan takaisin paluusuuntaan levadalla. Maaston kasvillisuus on todella runsasta ja alueella esiintyy paljon kanarianvarjomurattia (Hedera canariensis).
Vehreässä maastossa köynnöskasvi peittää koko maaston villinä rehottavaan vihreään mattoon. Keskellä tiheää murattimattoa kasvaa omenapuu, jonka oksilla vuoden 2008 lokakuussa kypsyivät omenat. Alueella on pari paikkaa, joissa köynnös valtaa tuuheana puskana myös levadan viereisen rinteen. Puiden rungoilla kasvaessaan köynnös on valloittanut jokaisen senttimetrin.
Levada Nova on luonteeltaan tunnetusti maaseudulla kulkeva levada. Tyypillistä on tälle reitille myös, että reitti poikkeaa säännöllisesti Madeiran saaren etelärinteen pieniin laaksoihin kiertääkseen ne. Laaksot ovat aikojen saatossa muodostuneet niiden pohjalla virtaavien jokien kuluttavasta voimasta. Maasto on tyypillisesti metsäistä ja runsasta laakso-osuuksilla.
Reitin varrelta löytää moninaisia laakeripuulajeja ja joissain niistä on erehdyttävästi oliiveja muistuttavia hedelmiä. Kyseessä saattaa olla Kanarianviherlaakeri Ocotean Foetens, joka tunnetaan myös nimellä haisuviherpuu. Ocotea foetens on endeeminen Madeiralla ja yksi laurisilvametsien lajeista. Haisuviherpuussa on suipot hampaattomat lehdet ja kevyesti punertavat lehtikannat. Puun hedelmät muistuttavat oliiveja mutta eivät ole syötäviä. Ikivihreä puu kukkii vaalein kukinnoin kesäkuusta heinäkuuhun ja se on endeeminen Madeiralla.
Vuonna 2008 keräsin tämän puun pudonneita marjoja ja istutin siemenet ruukkuun kasvamaan yhdessä keräämäni tammenterhon kanssa. Kesti todella pitkän aikaa, kunnes eräänä päivänä ruukussa näkyi vihreä verso. Kasvi kasvoi useita vuosia ja kunnes syyskuussa 2009 otin kuvan puista ikkunalaudalla. Tammi oli kasvanut jo vajaan parinkymmenen senttimetrin pituiseksi mutta haisuviherpuu oli vielä noin 10cm korkea.
Kun ollaan kierretty Ribeira da Cova:n laakso, saavutaan Maloeiran pieneen kylään ja Rua do Piquinho-tielle. Tien vieressä oli vuonna 2008 opaste ravintolalle nimeltä Solar da Maloeira. Matkaa ravintolalle on noin 700 metriä. Itse en ole paikassa käynyt syömässä mutta arvostelujen mukaan kyse on kohtalaisen hyvästä ravintolasta.
Maloeirassa Levada Nova alittaa kaksi tietä. Maloeiran alue on luonteeltaan viljelysaluetta, joten maastossa on erilaisia viljelyspeltoja joiden halki reitti kulkee.
Pieni kylä on kuljettu läpi hyvin nopeasti ja aloitetaan matka kohti seuraavan Ribeira da Maloeira-joen laakson pohjukkaa. Luvassa on taas rehevää metsämaastoa ja laakson pohjukassa on betonisilta ylitse laakson joenuoman. Joki haarautuu laaksossa kahteen osaan ja muodostaa laaksoon kaksihaaraisen pohjukan, joita Levada Nova myötäilee. Maloeiran joesta haarautuu joki, jonka nimi on Ribeira da Inês.
Useissa kohdissa varjomuratti on verhonnut taas puunrungot vihreään vaippaan ja levadaa reunustavat sinisarjat. Palataan laakson toisella puolella takaisin ja saavutaan kohtaan, jossa avautuu näkymä Maloeiraan ja taustalla olevaan Raposeira do Lugarinhon asutuksille. Myös Raposeiran kappelin torni näkyy rinteen päällä. Hetken päästä ylitetään taas yksi tie ja jatketaan matkaa seuraavaan pieneen laaksoon.
Levada Nova kulkee seuraavaksi aivan ER222-tien reunaa rinteessä. Pieni joenuoman laakso rinteessä on lyhyt ja sen kiertämiseen menee vain muutama minuutti. Levada kulkee miltei koko laakson ajan aivan tien vieressä.
Lyhyen laakson kiertämisen jälkeen saavutaan seuraavalle Caminho do Lombo do Coelho de Cá-tien risteykseen. Tien haaran läheisyydessä on myös bussipysäkki ja grillauspaikka tuoleineen ja pöytineen.
Levada Nova haarautuu risteyksen jälkeen tiestä peltoiseen maastoon ja jatketaan matkaa seuraavaan laaksoon, jossa on luvassa upeita lehteviä metsiä.
Tulevan laakson on muodostanut sen pohjalla virtaava Ribeira Seca ou do Paúl. Laakso-osuuden alkuosassa peltomaisemat vallitsevat reitillä vasemmalla puolella ja levadan vasemmalla puolella on todella maalauksellisen kaunis rakennus, joka on tyyliltään perinteinen levadan huoltorakennus. Tällaisia ”mökkejä” voi nähdä useilla levadoilla ja niiden tyylissä voi nähdä samankaltaisuutta.
Tämäkin laakso on suurelta osin mäntymetsää mutta puustossa voi paikoittain havaita laurisilvametsiin kuuluvia laakeripuulajeja. Tunnelmallinen polku oli syksyllä 2008 välillä mukavasti jalan alla kahisevien kuivien lehtien peittämää maastoa.
Azorienlaakeri Laurus azorica on sukua Laurus Nobilis laakeripuulajikkeelle. Kartiomaisesti kasvavan puun koko ja korkeus voivat vaihdella suuresti. Azorien laakeri on pieni aromaattinen puu ja kaksikotinen, jossa uros- ja naaraskukat ovat erillisissä kasveissa samaan tapaan kuin esimerkiksi tyrnissä.
Tutkimuksissa on huomattu Azoreilla ja Madeiralla esiintyvissä puun lajikkeissa taksonomisia eroavaisuuksia, joten Madeiran lajike nimitettiin nimellä Laurus Novocanariensis. Azoreilla esiintyvä Laurus Azorica on hyvin samanlainen kuin Laurus Novocanariensis, joka on käytännössä Azorien laakerista Madeiran saarella esiintyvä lajike.
Laakeripuiden lajien kirjo on melko monimutkainen ja hakemalla verkosta tietoa, jopa kuvahaku saattaa tuottaa erilaisia nimiä samannäköisistä lajikkeista. Sivustojeni tietoa ei kannata pitää absoluuttisena faktana sillä en ole suinkaan laurisilvametsien puuston biologian asiantuntija, joskin erittäin kiinnostunut aiheesta.
Jatketaan matkaa laakson läntisellä rinteellä Levada Novan reitillä, jota ympäröi runsas kasvillisuus. Kun saavutetaan tämän laakson pohjalla virtaava joenuoma, Raposeira do Lugarinhosta ollaan kävelty vajaa 3 kilometriä. Joenuoma virtaa vesisillan kautta ylitse levadan ja kivikkoinen uoma jatkuu alas laaksoon.
Silmiinpistävää on kuinka kauniisti vesisilta on muurattu luonnonkivistä tehdyistä säännöllisen muotoisista tiilistä. Vesisillalla vuonna 2007 virtasi vesi, kun joessa oli vettä mutta vuonna 2008 silta oli kuiva. Veden virratessa kannattaa olla varovainen sillä sillan pinta saattaa luonnollisesti olla liukas.
Luonnossa lehtipuut ovat lisääntyneet ja ympäristö esiintyy runsaan vehreänä, jossa erilaiset laakeripuut, kastanjat juhlivat mäntyjen seassa iloiten Madeiran ravinteikkaasta ja kosteasta maasta. Levada Nova on kaunis vesitie, joka kuljettaa vettä asukkaiden viljelysten kastelemiseen suureen osaan saaren etelärannikon viljelmistä. Tulee vaikutelma, että kasvit levadan betonista valettujen reunavallien vieressä miltei kurottavat kasvustoaan levadan vettä kohti saadakseen nauttia sen elähdyttävästä voimasta. Luonto on ihastuttava asia, kun sitä pysähtyy katsomaan. Itselleni kulkeminen Madeiran levadoilla ja reiteillä on aina ollut luonnon havainnointia ja ihmettelemistä.
Laakson jälkeen Levada Nova kulkee pitkän aikaa aivan ER222-tien vieressä rinteessä, kunnes saavutetaan asutusalue ja ylitetään taas yksi tie nimeltä Caminho Lombo da Velha ja Levada jatkaa tien jälkeen tien vieressä kohti viimeistä laaksoa ennen Prazeresia. Kyseessä on yhden Ribeira Seca do Paúl-joen haaran uurtama pieni laakso.
Lähdettäessä tien haarasta Levada haarautuu tien varresta parin kymmenen metrin päästä niittymaastoon kunnes alkaa lyhyt osuus metsäistä maastoa. Jo puolen kilometrin päästä saavutaan Levada Novalla Prazeresin rinteille ja asutuksen pariin.
Saavuitaan levadan huoltohenkilökunnan rakennukselle, jonka edessä on mielenkiintoiset saostusaltaat ja betonirakennelmat. Kaikenlainen veden mukana kulkeutuva roska, lehdet ja muu aines päätyvät näille rakennelmille ja levadoijat puhdistavat ne pois veden joukosta.
Jatketaan rakennukselta vielä matkaa ja muutaman kymmenen metrin kuluttua saavutaan ER210-tielle, jota seuraamalla etelärinnettä ylös päädytään Paúl da Serran tasangolle. Tien vieressä on taukopaikka penkkeineen ja seuraamalla tietä alaspäin pääset Prazeresin keskustaan ja ER222-tien varressa olevalle kahvilalle nimeltä Cafe Do Calhau.
Tästä voit jatkaa Levada Novan seuraamista edelleen kohti Ribeira Fundan suurta laaksoa ja edelleen Madeiran eteläistä rinnettä seuraten. Jos tarkoituksena oli kulkea vain tämä osuus Levada Novasta, kannattaa tutustua Prazeresin alueeseen. Prazeresista kulkee myös todella upea polku alas Paúl do Marin kalastajakylään. Polku on alaspäin mentäessä hyvää harjoitusta polville ja kiivetessä ylöspäin saavat keuhkot hyvää harjoitusta todella jyrkällä polulla.
