6. Caldeirão Verde levadan alkulähde

Levada do Caldeirão Verden jatko-osuudella ollaan jatkettu matkaa takaisin kohti Ribeira Granden upeaa laaksoa ja pian saadaan taas hieno maisema laaksoon pohjoissuunnassa. Levada jota kuljetaan nyt ei itseasiassa virallisesti ole vielä Levada do Caldeirão do Inferno vaan ollaan edelleen Levada do Caldeirão Verdellä kävelemässä kohti levadan alkulähdettä.

Itse Levada do Caldeirão do Inferno virtaa pari sataa metriä korkeammalla laakson rinteessä ja sinne johtaa Infernon portaat tältä levadalta.

Matka jatkuu nauttien metsäisessä maastossa, jossa puusto ympäröi meidät valellen mielen vihreällä energialla. Aluskasvillisuudessa rehottavat erilaiset viherkasvit ja saniaiset, joita Madeiran pohjoisrannikon luonnossa riittää. Laurisilvapuusto ja jättiläiskanerva kilvoittelevat kasvustollaan sulassa sovussa. Puiden oksistot kaartuvat reitin ylle kuin suojelleen kulkijaa polulla, jonka pinnalla olevat lehdet, tikut ja oksanpätkät pehmentävät askelta.

Kun katsot alarinteeseen, maastossa voit mahdollisesti havaita vanhan kelottuneen puunrungon, joka muistuttaa kaiken katoavaisuudesta. On ilo taittaa matkaa täällä keskellä koskematonta Madeiran muinaista metsää.

Tällä reitillä kuljetaan Ribeira Granden laakson itäistä rinnettä eteläsuuntaan kohti laakson pohjukkaa. Levada do Caldeirão Verde kerää laakson valumavesiä Madeiran saaren keskusvuoriston rinteiltä viedäkseen ne viljelyksille Santanan alueelle, jonne nämäkin levadan vedet lopulta päätyvät. Korkean puuston osuuden jälkeen maasto säilyttää edelleen metsäisyytensä, kun puiden oksistot taas kurottavat ylitse levadan ja polun.

Madeiralaiset ymmärsivät jo varhain, että vesi ei löydy vain virtaavista puroista, vaan se on ”kerättävä” sieltä, missä pilvet lepäävät – pohjoisrannikolta. Levada do Caldeirão Verde ja sen jatke Inferno on louhittu suoraan näihin pystysuoriin kallioihin ja tunneleihin, jotta tämä korkealla tiivistyvä, ensiluokkainen vesi saataisiin talteen ennen kuin se ehtii valua syviin rotkoihin ja sieltä takaisin mereen.

Laurisilvametsä, joka ”lypsää” pilviä

Ribeira Granden laakso ja sen jyrkät kallioseinämät muodostavat ainutlaatuisen luonnollisen suppilon veden kerääntymiseen. Kun vallitsevat koillispasaatit kohtaavat saaren korkeat vuorenhuiput, kostea meri-ilma pakotetaan nousemaan ylöspäin. Tämä aiheuttaa veden jäähtymistä, jolloin kosteus tiivistyy jatkuvaksi sumuksi ja pilvipeitteeksi 600–1300 metrin korkeudella.

Erityisen kiehtovaa näillä reiteillä on ilmiö, jota voidaan kutsua piilosateeksi. Vaikka taivaalta ei sataisi varsinaisia pisaroita, Ribeira Granden laakson ikivanha Laurissilva-metsä kerää vettä suoraan ilmasta. Vesi eli laakson rinteillä leijuvat pilvet, tiivistyvät laurisilvametsien puihin. Massiivisten puiden laajat oksistot ja lehdet toimivat tiivistyspintoina, kun sumu vaeltaa lehvistön läpi. Lehtiin tiivistynyt vesi virtaa oksien ja puiden runkojen kautta lopulta maahan. Tämä jatkuva kosteus ruokkii seinämien rehevää sammal- ja saniaiskasvustoa, joka puolestaan toimii sienen tavoin pidättäen vettä ja vapauttaen sitä hitaasti levadoihin.

Puiden oksistossa roikkuu naavaa ja polku kulkee metsäisessä maastossa myötäillen laakson rinteitä. Olemme kulkeneet vajaan kilometrin. Parikymmentä metriä korkeat laakeripuut nauttivat mielikuvituksellisten muotojen rakentelemisesta oksistoillaan. Kaikkien niiden tarkoitus on keräillä vettä ilmasta lehtien avulla.

Kulkiessa tällä osuudella ei välttämättä tule huomioitua polun vieressä olevaa rinnettä, joka on ajoittain perin jyrkkä mutta kasvillisuus on taitava naamioimaan pelottavan rotkon, joka väijyy heti kasvillisuuden takana. Olet ehkä huomannut sivun vanhoista vuoden 2007 kuvista, että tuolloin suoja-aidat olivat kehnommat, jos niitä olikaan. Kasvillisuuttakaan ei vältäämättä ollut naamioimassa rotkoja.

Vuonna 2007 suojakaiteita oli tuhoutunut. Samaa ilmiöä voi havaita nykyäänkin, kun toistuvat maanvyörymät ja kiviaineksen putoamiset vaurioittavat reitin turvakaiteita ja rakenteita. Caldeirão Verden vesiputoukselta lähtien levada kulkee erittäin jyrkillä rinteillä. Levadaa ei myöskään ole louhittu kallion sisään vaan se kulkee ikäänkuin kielekkeellä alttiina ylärinteestä putoavalle maa-ainekselle. Näistä syistä sen kunnossapito on teknisesti vaativaa ja kallista.

Kävellessä levadan reunaa tulee ajoittain kiinnitettyä huomioa myös kuinka kauniisti luonnonkivellä päällystetty reunavalli istuu ympäristöön ja luontoon. Ympäröivän runsaan vehreän luonnon kanssa se tuo ajoittain jopa puutarhamaisen tunnelman. Tulee tunne kauniisti rakennetusta puutarhassa. Tämä on varmasti yksi olennainen asia, mikä vetää jatkuvasti enemmän ihmisiä Madeiralle vaeltamaan. Sivuston kuvista voit havaita kuinka laaja kasvilajisto tämänkin reitin varrella on. Jatkuvasti useampi ihminen hakee luonnollisia elämyksiä vastapainoksi kylmän tekniseen arkeen, jonka olemme luoneet.

Kun saavutaan avoimelle paikalle upeat näkymät Ribeira Granden laaksoon avautuvat. Toisella puolella laaksoa voit nähdä korkean kallionseinämän, jonka laella kasvavat kymmeniä metrejä korkeat laakeripuut.

Eteen tuli vuonna 2023 taas kohta, jossa paksusta raudasta rakennetut suoja-aitojen ”kepit” ovat taittuneet kuin tinalangat ilmeisesti kovan maanvyörymän voimasta. Jäljellä oli vain sinne tänne sojottavat jäänteet. Jättiläiskanerva on kauttaaltaan naavan peitossa ja edessä näkyy taas korkeaa puustoa.

Kun olemme kulkeneet vajaa puoli tuntia Caldeirão Verden putouksen risteyksestä saavutaan paikkaan, jossa on ohitettava korkean kallionseinämän osuus levadalla polkua pitkin. Alarinteeseen haarautuu porrastettu polku, jota lähdetään kulkemaan. Tässä vaiheessa itselläni on Caldeirão Verden putouksen tauko mukaan laskettuna kulunut vaellukseen 3 tuntia 30 minuuttia.

Kävellään portaat alas ja ohitetaan todella vaikuttavan kokoinen laakeripuu vasemmalla. Kun saavutaan korkean kallion juurelle, voidaan vaan ihmetellä tätä upeaa seinämää. Ylhäältä valuva kosteus on kaikkien kallion pinnassa kasvavien vesiheinien, sammalien ja saniaisten elämän eliksiiriä ja siksi ne ovat valinneet asuinpaikakseen tämän hienon kallion. Keskellä on tummana juovana vajaan kymmenen metrin korkeudessa Levada do Caldeirão Verde, joka kerää myös tämän seinämän vettä kuljettaakseen sitä etelään. Tämäkään ei kuitenkaan ole Caldeirão Verde levadan alkulähde vaan on jatkettava matkaa.

Seinämän alapuolella polku on kivikkoinen, joten edetään varovasti. Kauempana näkyy taas puupölkyistä tehdyt portaat, jotka johdattavat kulkijan takaisin levadalle.

Kun saavutaan takaisin levadalle ja Caldeirão Verde levadan alkulähde ei ole enää kaukana. Reittiä reunustaa hetken kallionseinämä heti levadan vasemmalla puolella. Avoimessa maisemassa edessä avautuu Ribeira Granden laakson pohjukan jylhät rinteet.

Kun kuljen Madeiran levadareittejä ja polkuja, nautin kuvata luontoa ja kasvillisuutta. Olen myös hyvin kiinnostunut tutkimaan mitä kasveja luonnosta olen kuvannut. Tunnistamisen onnistuminen on vaihtelevaa mutta tavallisesti pyrin tarkastamaan kasveista onkimaani tietoa sekä kirjoista että internetistä. Tälläkin vaelluksella kameran linssiin on osunut useita kasveja, kuten olet ehkä huomannut.

Polun vieressä kuvasin noustessani takaisin levadalle rotkomadeiranmarketan argyranthemum pinnatifidum subsp. pinnatifidum, joka on madeiranmarketan alalaji sekä Madeiralla kotoperäisenä kasvavan madeiranpurjevihman genista maderensis. Itselleni mielenkiintoista on tutkia kuvien perusteella mikä kasvi kuvassa on.

Saavutaan kohtaan, josta haarautuu jyrkät portaat ylös rinteeseen. Kyseessä on Levada do Caldeirão do Infernolle johtavat Infernon portaat. Levada do Caldeirão Verde jatkuu kuitenkin edelleen eteenpäin. Suosittelen jatkamaan tällä reitillä vielä eteenpäin ennen portaille siirtymistä. Jatkamalla edelleen Levada do Caldeirão Verdellä löydät noin 150 metrin päästä levadan alkulähteen eli mistä kaikki saa alkunsa.

Levada do Caldeirão Verden alkulähde?

Caldeirão Verden levadan alkulähde ei suinkaan sijaitse kuuluisalla Caldeirão Verden putouksella vaikka moni ehkä niin olettaa. Tavallisesti Caldeirão Verden ja Infernon reitillä käveleville tämän levadan alkulähde jää huomaamatta, kun suunnataan kiireellä jyrkkiin Infornon portaisiin kohti Caldeirão do Infernon levadaa. Itsekin tein tuon virheen vuonna 2023.

Caldeirão Verde levadan alkulähde löytyy syvemmältä Ribeira Granden laaksosta jatkamalla edelleen tästä risteyksestä eteenpäin. Levada päättyy noin 300–500 metrin kuluttua portaista kohtaan, jossa se ottaa vetensä suoraan Ribeira Grande -joesta.

Ribeira Grande -joen hienoa vesiputousta ihastelet noustessa Infernon portaita ylöspäin. Caldeirão Verde levadan alkulähde ottaa vetensä tästä vesiputouksesta ja alkulähteelle pääset siis kulkemaan jatkamalla huoltopolkua, joka jatkuu portaiden risteyksestä edelleen eteenpäin.

jos aiot suunnata huoltopolulle, kannattaa ottaa huomioon, että se ei kuulu PR-luokiteltuihin reitteihin eli sitä ei huolleta säännöllisesti. Se on kapea huoltopolku, joka voi olla hieman pusikoitunut ja liukas. Turvakaiteet (vaijerit) saattavat puuttua tai olla huonokuntoisia tällä osuudella, joten se vaatii varovaisuutta.