Jatketaan vielä matkaa Nunnalaakson maisemissa Levada Curralilla, joka on tässä päässä reittiä jo poissa käytöstä ja kasvaa nyt ruohoa ja muuta kasvillisuutta. Myöskään maastoa ei sen kummemmin ole raivattu vaan luvassa on aika ajoin risukkoisia maastoja.
HUOM! Levada do Curral on ollut vuosikausia vailla huolenpitoa ja luonto (maanvyörymät ja kasvillisuus) on ottanut valtaansa reitin, joten se on tällä hetkellä kulkukelvoton suurimmaksi osaksi matkaa! Reitille EI TULE LÄHTEÄ, sillä se ei ole turvallinen.
Ollaan kuljettu vajaa kilometri ja maisema Curral das Freirasin keskustaan avautuu hienosti tästä kohdasta. Kylän taustalla kohoaa upea vuorenseinämä. Laakson haaran loppupäästä koko laakson haara avautuu myös kauniisti.
Avarat ja selkeät maisemat jatkuvat vielä hetken ja kannattaa ihastella upeita laaksomaisemia. Alhaalla laaksossa Curralin laakson rinteille rakennetut talot asettuvat kuvauksellisesti kerroksittain rinteeseen.
Puusto on tässä kohdassa eukalyptusta eucalyptus globulus mutta polun vieressä oli myös laakeripuulajiketta punaisin marjoin.
Kanarianorjanlaakeri on Makronesian saarien alkuperäislaji ja kotoperäinen Madeiralla ja Kanariansaarilla. Puulajin löytää usein laurisilvametsistä Madeiralla ja mieluisimmat elinoloruhteet sille ovat korkean kosteus, suhteellisen vakaa ja leuto lämpötila.
Eukalyptuslajeja on yli 500 erilaista ja eucalyptus globulus on yksi niistä. Se on erittäin sopeutuvainen kasvuolosuhteisiin ja erittäin nopeakasvuinen ja kotiutunut Välimeren alueelle, erityisesti Etelä-Espanjaan ja Portugaliin.
Eukalyptus on metsien jättiläinen sillä se voi kasvaa hyvissä oloissa 70 metriä korkeaksi ja sen rungon halkaisija voi olla jopa kaksi metriä. Madeiralla eukalyptusta kasvaa erittäin yleisesti ja se onkin ehkä metsien yleisin asukki.
Metsäosuuden jälkeen alkaa ympäristössä taas risukkoinen osuus, joka oli pahasti kasvanut umpeen. Muistan vuodelta 2008, kuinka levadassa solisi vesi ja nyt kuivina puunrunkoina olevat kastanjapuut kukoistivat ja saivat muodoillaan minut ihastuksen valtaan.
Kuviin on otettu vertailun vuoksi tältä kiviaidan reunustamalta osuudelta kuvat vuodelta 2008 ja 2023. Paikkaa ei voi tunnistaa samaksi.
Tässä vaiheessa puiden suurena ystävänä kiinnitin tietysti huomion hienoon yksilöön, jonka muistin vuodelta 2008. Maalauksellisen komea havupuu rinteessä ei ollut muuttunut 15 vuoden aikana juurikaan millään tavoin. Kuvissa taas vertauksen vuoksi kuva vuodelta 2008.
Seuraavaksi reitillä tulee osuus, jossa kuljetaan muutaman metrin korkuisella vallilla. Koska kasvillisuus roikkuu vasemmalla olevan muurin päältä kulkureitin päällä, eteneminen on hieman hankalaa. Lisäksi osa kasvillisuudesta on karhunvatukkaa, joka tunnetusti on piikkinen ystävä.
Ennen hankalampaa osuutta voi nähdä reitin yläpuolella hylätyn viinitarhan, joka jossain vaiheessa on varmastikin tuottanut viinirypäleitä. Nyt jäljellä on vain puinen kehikko ja näin joulukuussa ainakin ruskeita rypälekasvin versoja.
Tällä osuudella voi havaita muitakin laudoista kyhättyjä rakennelmia ja luultavasti tällä kohtaa on ollut jonkun maanviljelijän pellot. Tarina ei toki kerro ovatko ne edelleen käytössä mutta ne näyttävät ainakin hylätyiltä.
Edetään hankalan suoran osuuden läpi hitaasti. Vaaraa ei sinänsä ole, sillä pudotus on vaivaiset pari metriä. Maisemassa vastapäätä Nunnalaaksoa näkyy hienosti Corticeirasin kylä ja Curral de Baixo, jotka asettuvat kauniisti kumpareen päälle laakson rinteeseen.
Kun voivottelee levadareitin kuntoa helposti unohtuu itseltänikin, että levadoja ei ole rakennettu Madeiralle turisteille vaan niitä käytetään saaren tarpeisiin. Tämän levadan kohtalona on ehkä ollut, että tämä osuus levadasta ei ole vaikuttanut levadan vedentuotantoon ja ei ole katsottu tarpeelliseksi pitää kunnossa enää tätä osuutta levadasta. Serra de Aguasta Curral das Freirasiin rakennettu suuri tunneli ja muut tekijät ovat ehkä vaikuttaneet tämän osan Levada do Curralista tarpeettomuuteen. Mene ja tiedä..
Lähdettäessä Funchalin puolella Levada do Curralissa virtaa vesi ja luultavasti Curralin levadaa käytetään siellä tuottamaan vettä Ribeira da Lapan laaksosta ja siksi se on saanut jäädä elämään.
Jatketaan seuraamalla Curralin levadaa eteenpäin ja maasto muuttuu taas metsäisemmäksi pienen avoimen osuuden jälkeen. Puusto on alueelle uskollisesti Kastanjapuita Castanhea Sativa ja suuremmista puista osa on jo kelottunut. Uusi kasvusto on muodostanut maastoon risukkoa.
Kivistä rakennettu muuri alkaa pian taas reunustaa reittiä vasemmalla ja sen reunamilla kasvoi kauniisti imarrekasveja. Levada do Curralin reunamuuri on paikoin pahoin vaurioitunut ja murskaantunut. On harmi, että tämä kerrassaan upea reitti on jätetty tuhoutumaan näin pahoin.
Levada Curralin betoninen reunus hohtaa vihreän sammaleen kasvaessa siinä ja levadan viereisessä maastossa esiintyy suurehkoja kastanjapuita siellä täällä matalamman risukon seassa. Osa puista on kelottunut pystyyn ja joistakin suuremmista puista, jotka vuonna 2008 reunustivat levadaa, on vain kuivunut kanto jäljellä.
Saniaiset ovat näin joulukuussa ruskeassa talvivärissä, joten sekin tuo ympäristöön oman karun hohteen. Risukko Levada Curralilla tiheni nopeaan tahtiin aukean paikan jälkeen ja on melko karua kuljettavaa.
Kiviaita alkaa reunustamaan reittiä vasemmalla ja eräässä kaarteessa rapautunut vihreän sammaleen ja kasvillisuuden peittämä vesisilta erottuu vielä maastosta.
Kun levadan reunavalli jätetään taakse ja kuljetaan polkua pitkin, kastanjapuiden kuivuneet lehdet kahisevat vaelluskenkien alla. On syksyinen tunnelma näin suomalaisittain sanottuna.
Reitillä alitetaan massiivinen kastanjapuu, joka jää levadan vasemmalle puolelle. Oksistot kurottavat lonkeroitaan pitkälle levadan ja kuljetun polun ylle. Metsäinen ja risukkoinen maasto tihentyy entisestään. Oikealla puolella vastaan tulee hiiltyneitä kuhmuraisia kantoja, jotka ovat muisto menneistä metsäpaloista.
Reittiä kuljetaan joulukuussa ja luultavasti puiden ollessa vihreinä lehdistä tämä reitti olisi varmasti huomattavasti viihdyttävämpi kulkea. Loma-aika on kuitenkin jo valittu ja edetään eteenpäin, jotta nähdään mitä Levada do Curralille kuuluu.
On kiehtovaa katsoa 15 vuotta vanhoja kuvia reitiltä ja verrata 2023 reitin kuvia vanhoihin kuviin. Kuinka maisemat ovatkaan muuttuneet.
Kastanjapuumetsikössä tulee vastaan pitkä suora Levada do Curralilla. Suoran vasemmalla puolella oli kosolti suuria kastanjapuita vuonna 2008. Vuoden 2023 kuvissa voi huomata, kuinka kiviaita suoran vasemmalla puolella on miltei kokonaan kasvanut umpeen ja osittain sortunut.
Oikealla olevista puista erityisesti laajalti haaroittunut yksilö jäi mieleeni ja tallentui myös kuvaan. Vuoden 2023 kuvista olin erottavinani saman yksilön, joka oli jo kelottunut. Kuvissa puu on kuvattu hieman eri kuvakulmista mutta samankaltaisuutta on havaittavissa oksistossa.
Tässä vaiheessa on mainittava myös että tämä kohtuullisen suuri kastanjapuumetsikkö erottuu Eira do Serradon näköalapaikalta. Länsipuolelta, jossa on äkkijyrkkä kallio satoja metrejä alas voidaan nähdä tämä osuus alhaalla rotkon alapuolella. Ollaan siis Eira do Serradon Miradouron kohdalla Nunnalaaksossa.
Edessä avautuu näkymä korkeaan kallionseinämään, joka on näköalapaikan eteläpuolella. Reitillä kuljetaan kallioa kohti ja Curralin levada tule ohittamaan seinämän länsipuolelta.
Täällä loppupuolella levadan reunamuuri on useista paikoista murskaantunut luultavasti rinteestä pudonneiden kivien voimasta. Tässä vaiheessa usein herää keskustelu, entä jos kivi nyt putoaa ja alas jyrkänteeltä ja käy huonosti. Toki sellainen mahdollisuus on olemassa. Todennäköisyydet moiseen yhteensattumaan eivät ole todellakaan järin suuret, joten en ole koskaan juurikaan osallistunut näihin keskusteluihin, joten lopetan jaarittelun tähän.
Tämän reitin haasteita tänä päivänä ovat reitin ja suojakaiteiden kunto. Lisäksi käveltävät levadavallin murtuneet kohdat ovat riski horjahtamiselle. Alkuosassa maanvyörymistä johtuvat irtokivet ja lohkareet laittoivat keskittymisen ja arvioimisen koetukselle. Joissain kohdissa jopa harkitsin hieman kannattaako matkaa jatkaa.
Vuodenaikana talvi oli luonnon kannalta huono, sillä kaikki lehtipuut ovat vailla lehtiä. Kapeilla paikoilla yläosasta roikkuva kasvillisuus hankaloitti kulkemista jonkin verran. Kaiken kaikkiaan reitti on nykyään huono valinta vaetamiseen mutta itse lähdinkin matkaan silkasta uteliaisuudesta sillä olin käynyt tämän reitin 15 vuotta sitten.
Ohitetaan pieni syvänne rinteessä ja tulee eteen kohta, jossa oli noudatettava erityistä varovaisuutta. Aluksi kaksi paksua puuta on ylitse polun ja niiden yli on harpottava. Jatkossa on valittava kahdesta vaihtoehdosta; Edetä polulla käyttäen tukena rinteeseen asennettua vaijeria tai kierrettävä paikka louhitun pienen tunnelin kautta.
Itse valitsimme urhean siskoni kanssa vaijerin. Vaivalloisessa paikassa on kapea polku, joka on viisto oikealla olevaan kymmenien metrien syvyiseen rotkoon päin.
Jatka viimeiseen osuuteen ennen kohtaa, jossa käännyttiin vuonna 2023 takaisin.