Tämä polku Casa de Rabaçaliin tuli ensimmäisen kerran tutuksi vuoden 2023 joulukuussa, kun ensimmäisen kerran sitten vuoden 2006 tein retken tälle alueelle. 17 vuotta oli tehnyt tehtävänsä ja vanhat mielikuvat alueesta muuttuivat uuden ajan näkymiksi. Kulkiessani madeiran tapaan taidokkaasti kivettyjä portaita alas rakennuksille, en osannut kuvitellakaan kuinka alue on muuttunut.
Kivetty reitti alkaa jyrkähkössä rinteessä matkan halki Rabaçalin alueella tunnusomaisen jättiläiskanervikon. Auringonvalo siivilöityy kasvuston välistä ja luo tunnelmallisia varjoja maastoon.
Jättiläiskanervat ovat kuin meillä Suomessa mäntymetsässä kasvavat kanervat jättiläiskoossa. Olo on ikään kuin muurahaisella polullaan. Reittiä ei tarvitse kauaakaan kulkea, kun oikealle haarautuu toinen polku, joka johtaa tavalliselle Casa do Rabaçalin läheisyyteen perustetulle piknik-paikalle, joka on täysin uusi.
Piknik-paikalla on kieltokyltti, joka kieltää leiriytymisen alueella. Telttaa ei siis tänne kannata yrittää pystyttää vaikka pehmeä nurmikko ja mukavat pöydät houkuttelisivatkin.
Raivatulla, tasaisella alueella on neljä piknik-pöytäryhmää ja katosrakennus. Alueen toisella puolella oleva kivetty kävelytie johdattaa Rabaçalin tielle ja edelleen Casa do Rabaçaliin.
Itse olen pohtinut tämän paikan virallista nimeä ja olen tottunut käyttämään kuvaamaan paikkaa nimellä Casa de Abrigo Rabaçalissa, kuten olette huomanneet. Suomeksi Casa de Abrigo tarkoittaa turvakotia.
Olen tutkinut vanhoja kirjoituksia rakennuksista ja päätellyt että rakennukset Rabaçalissa on rakennettu aikoinaan retkeilijöille suojapaikaksi. Rabaçal on syrjäisä alue ja säätilat vaihtuvat täällä nopeasti, kuten nykyäänkin voidaan havaita. Suojaisia rakennuksia tarvittiin, jotta voidaan suojautua Rabaçalin joskus armottomaltakin säältä.
Retkeilijöiden ohella myös alueen levadojen rakentajat tarvitsivat jonkinlaisen suojan töiden ohessa, joten rakennukset olivat myös heidän käytössään.
Jatketaan matkaa Rabaçalin tieltä Casa do Rabaçaliin johtavalla kivetyllä polulla edelleen alas rinnettä ja saavumme muutaman kymmenen metrin kuluttua rakennuksille. Casa de Abrigon muistot 17 vuoden takaa heräsivät henkiin saavuttaessa rakennuksille. Oli omalla tavallaan ilahduttavaa, että tämä paikka on valjastettu menneisyyden käyttötarkoitukseen ja palvelee retkeilijöitä suojaisana satamana.
Kaikella on kuitenkin varjopuolensa ja palvelujen ansiosta entistä useampi löytää tiensä Casa do Rabaçalin ansiosta tälle alueelle ja tungos reiteillä on melkoinen. Mitä enemmän ihmisiä kulkee, sitä enemmän valitettavasti luonto kärsii. Siksi olisi erityisen tärkeää muistaa siisteys retkeillessä tällä alueella.
