1. Levada do Norte Encumeadassa

Ohitetaan ainut rakennus ennen reitin ensimmäistä tunnelia. Rakennuksen edestä laskevat portaat alas ja silta puolitoista metriä syvän levadan yli. En ole varma mutta mahdollisesti rakennus on levadan huoltohenkilökunnan käytössä, kuten usein yksittäiset rakennukset ovat.

Hetken päästä levada mutkittelee kuin käärme metsäisessä maastossa ja levadan reuna, jota kävelemme on leveä kuin valtatie. Paikoitellen avautuvat upeat näkymät Ribeira Bravan laaksoon ja hienosti näkyy myös reitin lähtöpiste Encumeadan ravintola ja sen takana massiivinen 1580 metriä korkea Pico Ferreiron huippu.

Madeiralla tapahtuu luonnonmullistuksia ajoittain. Kovat hellejaksot kuivattavat maaston kasvillisuuden ja pienikin kipinä saattaa aiheuttaa laajan ja usein vaikeasti hallittavan metsäpalon. Rankkasateiden aiheuttavat maanvyörymät ovat myös melko yleisiä ja teille putoavat irtokivet ovat hyvinkin yleisiä saarella.

Seuraavaksi saavutaan paikkaan, missä vielä vuonna 2012 näkyi selkeät jäljet maanvyörymästä. Vasemmalla puolella ja kauempana rinteessä hiiltyneet pensaikon jäännökset muistuttivat juuri tapahtuneesta suuresta metsäpalosta. Kun saavutaan pitkälle suoralle levadalla, vasemmalla puolella aukeavat komeat maisemat Ribeira Bravan laaksoon. Suoran jälkeen levada kaartaa jyrkästi oikealle ja kaarteessa on levähdyspaikka, jossa pöydät ja penkit. Levähdyspaikan jälkeen jatketaan matkaa metsäisessä maastossa kohti ensimmäistä tunnelia.

Tunneli Madeiran pohjoisrinteille

Hieman vajaan puolen tunnin (noin kilometri) päästä saavutaan paikkaan, jossa reitti haarautuu. Risteyskohta, josta suoraan jatkuu Levada das Rabacas, joka kerää Paúl da Serran tasangon valumavesiä tasangon eteläpuolelta. Ensimmäisen tunnelin suuaukkoa vastapäätä lähtee tie, joka johtaa alas laaksoon. Tietä seuraamalla päätyy alas Encumeadaan johtavalle autotielle. Levada do Norte sen sijaan sukeltaa oikealle haarautuvaan tunneliin, joka johtaa saaren pohjois-puolelle Folhadalin rinteelle täältä Ribeira Bravan laaksosta. Tunneli johtaa vaeltajan Folhadaliin noin 10 minuutissa. Pituutta tunnelilla on hieman yli 300 metriä ja se on helppo kulkea.

Olen aina nauttinut näiden tunnelikuvien ottamisesta. Koskaan ei voi tietää mitä pimeydestä paljastuu. Astuessa sisään tunnelin toinen pää näkyy jo mikä kertoo, että tunneli on suora. Tunnelin seinät ovat melko tasaiset mutta silti kannattaa varoa lyömästä päätä kattoon kuten aina tunneleissa. Kokemuksesta voin kertoa, että kolauttaminen tekee kipeää sillä kallio ei anna periksi kovapäisimmällekään kulkijalle. Alkuosuudella oikean puoleinen seinämä kaartuu levadaan päin ja tuo hieman ahtauden tunnetta mutta loppuvaiheessa tilaa on jo paljon paremmin. Noin 8-10 minuutin päästä olemmekin jo toisessa päässä ja vihreä kajastus virtaa sisään tunnelin suuaukosta.

Ensimmäisen tunnelin jälkeen matkaa on kulunut ajassa noin 20 minuuttia eli vajaat kaksi kilometriä ja astutaan Folhadalin vehreään maastoon.