2. Levada do Norte Folhadalissa

Noin puolen tunnin kuluttua ensimmäisestä tunnelista saavutaan todella lyhyen tunnelin pätkän luo. Tunneli on niin lyhyt, että se muistuttaa lähinnä alikulkutunnelia, joka alittaa kallioisen töyrään. Ennen tunnelia ei voi olla huomaamatta upeat haisuviherpuut (Kanarianviherlaakeri) Ocotea foetens, joiden massiiviset mielikuvituksellisen muodon omaavat juuristot tekevät todella vaikutuksen. Haisuviherpuu on ominainen puulaji laurisilvametsissä Madeiralla.

Todella lyhyt kaivanto on tunnelina juuri ja juuri mainitsemisen arvoinen tämän reitin lukuisien pitkien tunnelien joukossa. Pituutta on vain ehkä parikymmentä metriä ja se on majesteettisen tilava kulkea.

Lyhyen tunnelinpätkän jälkeen kierrämme kivikkoisen joenuoman, joka on valettu betonilla. Paikassa suojakaiteet reunustavat levadaa.

Tunneli 2

Joenuoma on kivikkoinen ja yläjuoksulle päin on valettu myös pienet portaat. Jatketaan reitillä nauttien Madeiran luonnosta, joka tällä reitillä on edelleen upean runsaan vihreää. Reitti kaartaa vasemmalle hetken aikaa, kunnes eteen tulee vesiputous vasemmalla puolella reittiä. Vesi laskeutuu hennosti kallionseinämää kevyesti kohisten. Olemme kulkeneet Levada do Nortella Folhadalissa noin 3 kilometriä, kun saavutaan
tunnelin numero kaksi suuaukolle. Tunnelin suuaukolla kannattaa vilkaista paluusuuntaan, jossa metsikköinen maasto toi minulla mieleen vuonna 2012 jotenkin japanilaisen puutarhan vaikutelmia. Ihastelun jälkeen otsalamppu ja/tai taskulamppu esiin sillä on aika sukeltaa kallion sisään reitin toiseen tunneliin.

Tunnelin läpikulkemiseen menee noin 15 minuuttia ja sen seinämät ovat loppuosassa louhikkoiset. Varovaisuutta on syytä noudattaa, jottei loukkaa päätään seinän ulokkeisiin. Muistetaan että päänahka antaa taatusti periksi ennen kallioa. Lisäksi tunnelin kulkutie kapenee paikoitellen hankalan kapeaksi, joten olethan varovainen. Astuessa tunneliin voi huomata, että tunnelin toinen pää näkyy pienenä valopisteenä, joten tunneli on suora. Alkuosassa tilaa on hyvin mutta hetken päästä tunneli madaltuu melkoisesti. Matkaa joutuu taittamaan kumarassa asennossa. Loppuvaiheessa huomio alkaa kiinnittyä hiljalleen voimistuvaan kohinaan, jonka aiheuttaa betonista seinämää alas levadaan kohiseva vesi tunnelin lopussa.

Tunnelin toisella puolella noustaan ylös tunnelista vehreän lämpöiseen maastoon. Viileän ja hankalan tunnelin jälkeen ulkoilma tuntuu aina yhtä raikkaalta. Toinen tunneli alitti suuren Pinaculon harjanteen. Jatketaan seikkailumme jatkuu kohti seuraavaa, kolmatta tunnelia.

Hieno näkymä jyrkkäseinämäiseen laaksoon avautuu vasemmalla. Laakson etuosassa näkyy taas hieno vesiputous. Kyseessä on Cascata do Folhadal (Folhadalin vesiputous), jonne lähtee polku näiltä kohdilta reittiä maastokartan mukaan. Itse en ole putouksella käynyt mutta luultavasti olisi hieno kohde vierailla. Suosittelen käymään ja itse luultavasti joskus vierailen paikalla. Muuten matka jatkuu mukavaa tasaista polkua kävellen ja ihastellen uskomattoman runsasta luontoa.

Mukava polku halki rehevän kasvuston on nyt pehmeä kävellä, kun polun peittävät lehdet kahisevat vaelluskenkien alla. Agapantukset reunustavat vuoroin hortensioiden kanssa polkua. Puusto vaihtelee jättiläiskatajista erilaisiin laurissilvalajeihin. Kameran sulkija luo entistä enemmän vihreyttä huokuvia kuvia muistikortille.

Reitti kaartaa pian vasemmalle jonkin aikaa ja saavutaan paikkaan, jossa se tekee jyrkän käännöksen oikealle. Paikassa on luvassa taas uusi todella hieno vesiputous, joka suihkuaa korkean kalliorinteen päältä ja valuu vesinoroina pitkin kallionreunaa alas. Erityisen upea paikka, jossa kuljetaan betonisen sillan yli. Siltaa reunustavat suojakaiteet ja ne ovatkin tarpeen sillä reunalta on melkoinen pudotus alas. Tästä jatketaan taas rehevässä maastossa seuraten Levada do Nortea, joka johdattaa meitä halki laurissilvamaaston.

Tunnelit 3 ja 4

Noin puolentoista tunnin vaeltamisen jälkeen saavumme tunneli numero 3:n suuaukolle, joka on jännittävästi betonisen vesisillan takana montussa. Luvassa on itseasiassa kahden, noin 390 metriä pitkän, tunnelin sarja. Kolmas tunneli (380m) ja heti perään reitin neljäs tunneli (390m). Molemmat tunneleista ovat kohtalaisen pitkiä.

Kolmannessa tunnelissa on louhikkoiset seinämät ja ulospääsyaukko näkyy, joten se on suora. Kulkuväylä on ajoittain todella kapea ja täytyy katsoa tarkkaan miten etenee. Kolmannen tunnelin alittamiseen menee vajaat 10 minuuttia. Ei kuitenkaan ole syytä paniikkiin vaan edetään rauhallisesti ja keskittyneesti. Ota asenteeksi ei ole kiire minnekään periaate ja nauti mielenkiintoisesta tunneliseikkailusta.

Sukeltaessa kolmannen tunnelin suuaukosta ulkoilmaan, luvassa on heti perään seuraava neljäs tunneli. Tunnelit erottaa Ribeira dos Agriões ou Seca -joki ja sen uurtama jyrkkäseinämäinen pimeä laakso. Tänne ei luultavasti aurinko kovin suuresti pääse paistamaan sillä laakson rinteet estävät valon pääsyä laaksoon. Levada do Nortea olemme seuranneet tähän mennessä Encumeadasta nyt vajaat 5 kilometriä.

Neljäs tunneli on suora, sillä toinen pää näkyy heti tunneliin astuessa. Tunnelissa on korkea yläosaan kapeneva suuaukko, joka muistuttaa kallionhalkeamaa. Tämäkin tunneli on paikoitellen ahdas kulkea, joten noudata varovaisuutta ja ota ajan kanssa.

Madeiran levadoilla toiset tunnelit ovat vaikeampia ja toiset erittäin helppoja. Joskus koin vaikeutta arvioida tunnelien pituuksia sillä laskin pituudet kävelyvauhdin mukaan. nykyään mittaan pituudet maastokartalta ja mahdollisesti pityuudet tulevat tarkemmin oikein. Kävelynopeuden mukaan mitatessa osa tunneleista on hitaampia kulkea kuin toiset, joten oli pyrittävä arvioimaan tunnelin vaikeusaste.

Neljäs tunneli on nyt takanapäin ja tälle osuudelle matkaa kertyi ensimmäiseltä tunnelilta noin 3,5 kilometriä. Kokonaisuudessaan on taitettu matkaa Encumeadasta noin 5 kilometriä. Jatketaan matkaa kohti viidettä ja kuudetta tunnelia reitillä.