Janelan levadan runsas luonto on täynnä elämyksiä. Yhtenä jännittävänä ja paljon kuvatun nähtävyyden titteliä kantavana elämyksenä on mieleeni jäänyt kohta Ribeira da Cova Negra -joen vesiputous, jossa putouksen vesi kohisee suoraan reitille. Reitillä kävelevää suojaa kuitenkin katos, joka oli vuonna 2008 suojattu aaltokattopellillä. Tästä eteenpäin Levada da Ribeira da Janelalla myös luonto alkaa ympäröidä entistä intensiivisemmin kävelijää.
Laurisilva, jossa massiiviset laakeripuut koristavat siellä täällä maisemaa. Rinteissä kasvaa erittäin jykeviä laakeripuita, joiden juuresta haarautuvat rungot halkovat kosteaa Ribeira da Janelan ilmaa. Madeiran pohjoisrannikko on tunnettu laurisilvametsän alueena, sillä täällä niitä on erityisen runsaasti ja näyttävimmin. Levadan varrella myös lukuisat saniaiset ja muu aluskasvillisuus pursuaa raikasta vihreyttä. Jokainen kasvi kasvaa kilvan tämän ilmaston pehmeässä kosteudessa.
Kun kävelet Levada da Ribeira da Janelaa, katsele ja nauti ympäristön luonnosta, joka on ainutlaatuista tällä reitillä. Vuonna 2008 oli kuvannut levadan oikealla puolella olevan massiivisen laakeripuun, jonka haarautuvat rungot kurottautuivat taivasta kohden. Tällä reitillä puusto on erityisen näyttävää. Pysähdy ja katso puiden kokoa. Ne levittäytyvät kymmenien metrien leveydelle ja ovat usein kymmenien metrien korkuisia vuosisatoja vanhoja metsän asukkeja.
Reitillä tulee vastaan kohtia, joista avautuu upeat näkymät Ribeira da Janelan laaksoon, jonka polveileva kauneus saa mielen ihastuksen valtaan. Sanotaan, että kiikarien kanssa voit nähdä täältä Rabaçalin rakennuksen. Laakso risteilee edestakaisin maiseman taustalla pilkottaa laakson pohjukkaa. Jossain tuolla kaukana sijaitsee Rabaçal ja sen upeat levadat, joilla myös kerätään Paúl da Serran valumavesiä Madeiran maatalouden ja sähköntuotannon tarpeisiin saaren etelärannikolle.
Laakeripuulajiston ohella maastossa voi havaita tutun jättiläiskanervan, joka on erittäin tavallinen asukki Madeiran luonnossa ja erityisesti Rabaçalin alueella lajia voidaan havaita runsain määrin.
”Passamos a grande Ilha da Madeira,
Que do muito arvoredo assim se chama,
Das que nós povoamos, a primeira,
Mais célebre por nome que por fama:
Mas nem por ser do mundo a derradeira
Se lhe aventajam quantas Vénus ama,
Antes, sendo esta sua, se esquecera
De Cipro, Gnido, Pafos e Citera.”
Luís Vas de Camões, 1572
Os Lusiadas, Canto V
Luís Vas de Camões oli portugalilainen runoilija, jonka pääteoksessa Os Lucíadas hän kuvailee Madeiran saaren kauneutta runossaan säkeessä 5:
”Passamos a grande Ilha da Madeira” – ”Ohitimme suuren Madeiran saaren”
Camões aloittaa mainitsemalla Madeiran, korostaen sen merkitystä ja kutsuen sitä ”suureksi.”
”Que do muito arvoredo assim se chama” – ”Joka runsaan metsänsä vuoksi niin kutsutaan”
Säe viittaa siihen, mistä Madeira sai nimensä – Madeira tarkoittaa ”puuta” portugaliksi, ja nimi kuvastaa saaren rehevää ja metsäistä maisemaa.
”Das que nós povoamos, a primeira” – ”Niistä, jotka asutimme, se on ensimmäinen”
Säkeessä hän tunnustaa Madeiran olleen ensimmäinen merkittävä ulkomainen alue, jonka portugalilaiset asuttivat löytöretkiensä aikana (1400-luvun alussa)
”Mais célebre por nome que por fama” – ”Nimeltään kuuluisampi kuin maineeltaan”
Saattaa tarkoittaa, että Madeiran maine perustuu enemmän sen nimeen ja identiteettiin kuin laajaan kuuluisuuteen tai arvostukseen tuohon aikaan.
”Mas nem por ser do mundo a derradeira” – ”Mutta vaikka se olisi maailman viimeinen”
Camões vihjaa, että vaikka Madeira olisi maailman viimeinen saari, se loistaisi silti muiden yläpuolella.
”Se lhe aventajam quantas Vénus ama” – ”Eivät ne, joita Venus rakastaa, sitä ylitä”
Camões vertaa Madeiraa Venuksen, rakkauden ja kauneuden jumalattaren, rakastamiin saariin, kuten Kyprokseen (Kypros), Knidosiin, Pafokseen ja Kytheraan. Nämäkään saaret, jotka ovat klassisen mytologian kauneuden vertauskuvia, eivät voi kilpailla Madeiran loiston kanssa.
”Antes, sendo esta sua, se esquecera De Cipro, Gnido, Pafos e Citera” – ”Sen sijaan, jos tämä olisi hänen, hän unohtaisi Kypron, Knidosin, Pafoksen ja Kytheran”
Camões nostaa Madeiran näiden myyttisten kauneuden paikkojen yläpuolelle väittäen, että jos Venus omistaisi Madeiran, hän unohtaisi muut rakkaat saaret.
Luíz Vas de Camões asettaa siis runossaan Madeiran jopa myyttisten Venuksen rakastamien saarten edelle. Hän ylistää runollisesti Madeiraa ei vain ensimmäisenä portugalilaisten asuttamana saarena, vaan myös paikkana, jonka kauneus on vertaansa vailla. Runon säkeistö on kunnianosoitus saaren luonnonkauneudelle ja sen merkitykselle Portugalin merentutkimuksen ja historian narratiivissa.
Makaronesiankallionimarre (Polypodium macaronesicum) on Makaronesian saariston endeeminen saniainen, joka kuuluu kallionimarteiden (Polypodiaceae) heimoon. Tämä laji kasvaa tyypillisesti varjoisilla ja kosteilla kallioilla, usein laurisilva-metsän alueella. Saniaisten pitkulaiset, monimutkaisesti liuskoittuneet lehdet keräävät tehokkaasti kosteutta kostean ilmaston alueilla, kuten laurisilva-metsissä. Tehokas kosteuden kerääminen onkin tärkeää sillä imarteet tarvitsevat paljon vettä elääkseen.
Madeiran saarella Makaronesiankallionimarre on yleinen asukki levadojen varrella, missä kasvuolosuhteet ovat sille ihanteelliset. Sitä esiintyy paljon Ribeira da Janelan, Rabaçalin ja saaren pohjoisosan kaltaisilla kosteilla alueilla, jotka ovat tunnettuja rehevästä kasvillisuudestaan.
Maastossa tämä laakson haaran rinteet pursuavat kasvillisuutta, kun jatketaan matkaa kohti reitin ensimmäistä tunnelia. Reitin vasemmalla puolella ja useassa paikassa voidaan nähdä todella näyttävää laurisilva-metsikköä ja laakson pohjaa maaston aluskasvillisuutta hallitsee sirppivitsasaniainen woodwardian radicans, jonka tunnistaa muista saniaisista valtavan kokonsa ansiosta. Ohitetaan matkalla myös kohta, jossa betonista on rakennettu ikään kuin tukipilari, joka näyttää kannattelevat yläosan kallioa sekä todella kapea laakson haara, jonka seinämät kohoavat jyrkkinä ylös kivikkoisesta laakson pohjasta. Seinämillä vyöryy vihreä kasvillisuus saniaisineen.
Otsalamput esiin ja sukelletaan ensimmäiseen tunneliin, joka on muistiinpanojeni mukaan tilava ja helppo kävellä. Tunnelin jälkeen aukeaa ainutlaatuinen ja mykistävä näky vesiputoukselle jossa pauhaa Ribeira da Janelan sivujoen Ribeira da Cova Negran vesimassat. Vesiputous laskee vetensä betoniselle rakennelmalle tehdyn kehikon katolle, joka vuonna 2008 oli katettu aaltopellistä. Kohina on melkoinen, kun ylhäältä korkean kallionseinämän päältä ryöppyävä vesi kahisee kovaäänisesti rummuttaen aaltopeltikattoa. Tuon katoksen alta on tarkoitus mennä ja muistan erikoisen kokemuksen vieläkin.
Ollaan Janela-joen haaralaaksossa, jonka kallioiset seinämät ovat todella korkeat. Tässä paikassa laaksonhaaran pohjukka muodostaa kattilamaisen nurkkauksen pystysuorine satoja metrejä korkeine kallionseinämineen. Seinämät kasvavat kaikenlaisia kosteudesta nauttivia kasveja, jopa puita. Seinämät jatkuvat levadalta alas kivikkoon arviolta jopa sata metriä. Suoja-aidat ovat todella tarpeen tässä kohdassa. Tämä paikka muistuttaa omassa mielessäni jollain tapaa Levada do Nortella olevaa vastaavanlaista kohtaa osuudella Eira do Mourãosta Serra de Águaan, jossa levada kulkee samaan tapaan pystysuorassa seinämässä mutta erona on, että suoja-aitoja ei paikalla ollut ainakaan vuonna 2007, jolloin viimeksi paikalle pääsin.
Tässä kohdassa kannattaa pysähtyä ja ihailla maastoa menosuunnassa, jossa korkeat seinämät ovat runsaan vehreyden peitossa. Katso myös video putouksesta ja kun alitin vesiputouksen vuonna 2008. Tuolloin tekniikka ei ollut erityisen huimaavalla tasolla, joten laatu ei välttämättä ole editoitunakaan erityisen hyvä mutta lisäsin sen informaation vuoksi. Heti vesiputouksen jälkeen sukelletaan reitin toiseen tunneliin, joka lävistää kallionseinämän toiselle puolelle laakson pohjukkaa. Tunneli on edelleen helppokulkuinen ja tilava.
Vesiputouksen jälkeen on vuorossa reitin toinen tunneli, jonka alittamisen jälkeen siirrytään samalla kävelemään tätä Janelan laakson haaran toista puolta takaisin pois tästä haaralaaksosta. Kävellään tasaista alustaa myöten mutta vasemmalla puolella laakson pystysuora seinämä on heti suoja-aidan takana ja se putoaa syvälle. Kuljettuasi hetken aikaa, katso reitiltä takaisin päin ja näet kuinka satumaisessa paikassa olimme hetki sitten. Näkymä on kuin suoraan upeimmasta eeppisestä elokuvasta. Mitä tämä reitti voi vielä tarjota?
Saavuttaessa toisesta tunnelista voidaan havaita että luonnon vihreä väri sananmukaisesti ympäröi meidät sillä mihin tahansa katsotkin luonnon kasvillisuus kukoistaa. Täälläkin useassa kohdassa näkee Madeiran levadoilla esiintyvä hyvin kaunis seuralainen, neidonhiussaniainen, jonka toinen kutsumanimi on neidonadiantumi Adiantum capillus veneris. Neitokaista tapaa usein majailemassa Madeiran levadoja reunustamilla maa- ja kallionseinämillä, jossa se viihtyy.
Matka jatkuu sivulaakson reunustaa takaisin Janela-jokea kohti. Maagista luontoseikkailua jatketaan vaikuttavassa laurisilvametsässä.