Laurisilvametsää, ainutlaatuista jäännettä maailman muinaista primaarista laakeripuumetsää, on säilynyt eniten Madeiralla ja vuonna 1999 se määriteltiin ainutlaatuiseksi maailmanperintökohteeksi UNESCO:n toimesta. Täällä Levada do Castelejollakin saadaan nauttia tästä esihistoriallisesta aarteesta jatkuvasti runsaampana mitä syvemmälle luontoon levada kävelijän johdattaa.
Saavuttaessa takaisin joelle laurisilvametsän laakeripuut reunustavat reittiä ja kuljetaan taas jyrkässä rinteessä joen yläpuolella. En ole millään muilla reiteillä tai levadoilla vielä nähnyt näin kaunista jokea kuin Levada do Castelejolla. Joessa virtaava vesi on todella kirkasta. Sävyltään vaalean sininen vesi virtaa kuohuten joenuoman kivien lomitse.
Vesiputoukset jatkuvat reitillä ja toistuvasti tunnelmallisia puroja solisee rinteestä alas. Alhaalla koski kohisee komeasti veden kuohuessa massiivisten kivenjärkäleiden edestä alas pitkin laakson pohjaa. Parissa kohtaa levadan oikealla puolen vesi putoaa alas jyrkänteeseen näkymättömiin ja päätyy täydentämään joen vesimassoja. Reitillä kuljetaan tunnelmallisessa maastossa, jossa puusto luo oksistollaan vehreän katon kävelijän yläpuolelle.
Saavutaan kohtaan, jossa maanpeittokasvit ovat peittäneet koko vasemmalla olevan rinteen kirkkaan vihreään pehmeään mattoon. Paikoitellen voit sivuston kuvistakin havaita, että polku kulkee rotkon reunalla ja pudotus alas joen uomaan on todella jyrkkä heti polun vierestä. Polku on leveä ja jos kuljet vastuullisesti reitillä, vaaraa ei ole. Liian lähelle reunaa ei luonnollisestikaan kannata mennä.