Saavuttaessa Levada do Nortella Ribeira da Caixan laaksoon maasto muuttuu vehreäksi ja asutusalueet jäävät taakse. Olemme kävelleet Estreito da Camâra de Lobosin alueella jo jonkin aikaa ja täällä Levada do Norte jatkuu aina Covãoon Socorridosin laakson länsireunalla. Tämä osuus levadasta on tasoltaan vaihteleva, sillä polulta on joitain kohtia, joissa on jyrkkä pudotus alas joskin kasvillisuus peittää tehokkaasti pudotuksen.
Lähdetään liikkeelle Snack Bar Orientalille johtavasta risteyksestä, jossa kapea kävelytie johtaa ylös rinteeseen. Heti lähdettäessä oikealla on pieni rakennus ja rakennuksen jälkeen maasto muuttuu upeaksi avoimeksi laaksomaisemaksi, jossa toisella puolella laaksoa näkyvät Jardim da Serran kaupunginosan eteläiset asutukset. Levada do Nortea reunustaa oikealla puolella vehreä heinikko.
Jatketaan matkaa seuraillen laakson reunaa kohti laakson pohjukkaa. Rautaputkesta rakennetun suojakaiteen kohdalla vasemmalla kallion töyrään päällä kasvaa korkeahko laakeripuu. Jos katsot toiselle puolelle laaksoa voit nähdä Levada do Norten reitin rinteessä. Laakson kiertämisen jälkeen kävellään tuolla polulla ja suunnataan pois laaksosta kohti Estreito de Câmara de Lobosin asutusalueita.
Tässä vaiheessa maisemat Funchaliin alkavat jäädä laakson seinämien taakse. Ribeira da Caixan laaksossa ollaan kuin vihreässä taskussa Câmara de Lobosin rinteillä. Laakson toiselle puolelle olet ehkä jo huomannut maisemassa, että laakson pohjalle kulkee polku tai kävelytie rinteen alaosassa.
Polun risteillessä laakson rinteessä levadalta haarautuu polku alas rinnettä vajarakennukselle. Myös näillä rinteillä viljellään erilaisia hyötykasveja, kuten perunaa. Levadan toisella puolella vasemmalla nousevat portaat ylös rinteeseen ja usein ne johtavat viljelypalstoille rinteessä.
Pian saavutaan kohtaan jossa on rakennettu rinteen painanteen valumavesille betoninen silta levadan yli. Jättiruoko Arundo donax on vallannut alaa kolme metrisellä kasvustollaan.
Jättiruokon jälkeen avautuu hieno maisema Ribeira da Caixan laaksoon heinikkoisen niityn takana.
Avaa stereoskooppinen kuva maisemasta (Avautuu selaimessa uuteen välilehteen)
Katso stereokuvaa kieroon niin, että näet kolme kuvaa. Keskimmäiseen kuvaan saat näkyviin stereoskopiakuvan, jossa on syvyysvaikutelma.
Kuljetaan akaasiapuiden katveessa ja maasto muuttuu muutenkin jatkuvasti metsäisemmäksi. Akaasian ohella maastossa elelee myös kastanja- ja laakeripuita. Rinne oikealla puolella on edelleen jyrkähkö ja heinikkoinen.
Puuston väistyessä saadaan näkymä laakson pohjukkaan, jossa Levada do Norte kulkee länsi-itä -suunnassa. Laakson pohjukka on siis kaksihaarainen ja Ribeira do Caixa haarautuu ennen pohjukkaa kahdeksi haaraksi, jotka molemmat tullaan ylittämään.
Laakson pohjukassa ylärinteillä näkyy Jardim da Serraan kuuluvan Fonte Frade asutuskeskittymän rakennuksia. Jatketaan edelleen metsäisessä maastossa ja noin 1,3 kilometrin kuluttua tälle osuudelle lähtemisestä saavutaan laakson pohjukan ensimmäiseen haaraan, jossa ylitetään joki rautaista siltaa myöten.
Levadoilla ja reiteillä kulkijat hakevat tavallisesti kauniita maisemia ja luonnon elämyksiä Madeiralla. Joskus kohtaa kuitenkin ihmisten välinpitämättömyydestä johtuvia näkymiä, kuten vuonna 2023. Eteeni avautui näky, jossa joenuoman vesiallas oli täynnä muovipulloja ja muita roskia. Näky levadalta teki itseni lähinnä surulliseksi. Miksi ihmiset haluavat pilata itselleen rakkaat maisemat roskaamalla..? En ymmärrä.
Älä ole IMBESILLI vaan kanna omat roskasi roskiin, kun kuljet Madeiran kauniissa luonnossa. Roskien paikka ei ole luonnossa! Jos juomapullon jaksaa kantaa mukanaan täytenä, sen jaksaa kantaa myös tyhjänä roskiin.
Valistavan tiedotteen jälkeen jatketaan matkaa Levada do Nortella. Itse asiassa luulen, että tavallisesti levadoilla liikkuva ei heitä roskia luontoon sillä hän osaa arvostaa näkemäänsä upeaa luontoa mitä Madeiran saari tarjoaa. Joukkoon toki mahtuu välinpitämättömiäkin yksilöitä ja edellinen ”purkaus” oli tarkoitettu heille.
Reitillä jatketaan mukavissa runsaissa maisemissa kohti toista joenhaaraa. Maasto jatkuu heinikkoisena ja vehreänä. Kuljetaan nyt itäsuuntaan ja edessä näkyvät laakeripuut kätkevät sisälleen joenuoman toisen haaran, josta matka tulee jatkumaan takaisin etelään laakson itäistä seinämää.
Maisema laakson toisella puolella olevalle suurelle kalliolle avautuu hienosti avoimilta paikoilta. Reitin oikealla puolella laakson rinne on melko jyrkkä ja ajoittain eteen tulee kohtia, joissa kuljetaan ikään kuin muurin päällä ja kohdissa ei ole suoja-aitoja. Lisäksi polku on kivinen ja epätasainen, joten täytyy katsoa jalkoihinsa ettei kompastu.
Luonto on runsasta ja maastossa kasvaa suuria laakeripuita, kastanjoita, akaasiaa ja muita puulajeja. Levadassa vesi virtaa puolisen metriä syvässä betoniuomassa ja levadapolkua reunustaa usein oikealla agapanthukset. Kesäaikaan ne kaikki ovat luultavasti upeasti kukassa.
Ennen saapumista laakson pohjukkaan polun oikealla puolella on selkeä rotko alla virtaavaan jokeen, joka on Caixa-joen päähaara. Laakson haaran pohjukassa on todella korkea eukalyptuspuu eucalyptus globulus, jonka latva tuntuu kohoavan taivaaseen asti. Pohjukassa on myös erilaisia veden virtausrakenteita ja silta yli joenuoman.
Laakson pohjukasta jatketaan matkaa Ribeira da Caixan laakson itäistä reunaa etelään. Maasto on mukavaa kuljettavaa ja reitin varrelle osuu muutamia todella korkeita puita. Itärinteellä tulee kohta, jossa Levada do Norte on liian vaikea kuljettavaksi ja on valittava levadalta alas rinteeseen haarautuva polku, joka ohittaa hankalat paikat.
Kun kävelet kohdissa, joissa kivetty penger reunustaa levadaa vasemmalla, näet melko varmasti sisiliskoja, jotka kuuluvat itseasiassa Madeiran kotoperäisiin eläimiin. Oikealla rinteessä huomasin myös kukkivan Keltasution, joka muistuttaa sulkamaisine lehtineen hieman akaasiapuuta mutta kuuluu Mimosa-puiden heimoon toisin kuin akaasiat.
Kiertopolku on melko kivikkoinen ajoittain mutta huomattavasti helpompi, kuin taiteilla levadan vaikeaa osuutta.
Keltasutio kuuluu neljän kasvin kattavaan Paraserianthes kasvien sukuun, joka puolestaan kuuluu Mimosaceae-heimoon. Heimo koostuu pääosin trooppisista puista ja pensaista. Paraserianthes lophantha eli Keltasutio on kotoisin Lounais-Australiasta. Lajilla on riski invasiivisesta käyttäytymisestä Portugalin alueella (lähde: invasoras.pt), sillä se voi muodostaa erittäin tiheitä populaatioita, jotka estävät alkuperäisen kasvillisuuden kehittymisen.
Keltasutioa näkee usein Madeiran levadojen varrella valkoisine pulloharjaa muistuttavine kukkineen ja ruskeine siemenkotineen. Siemeniä levittävät pääasiassa linnut ja muurahaiset. Siemenet itävät intensiivisesti esimerkiksi maastopalon seurauksena.
Sinisarjat ovat tavallisin kukka, jonka kohtaa Madeiran levadoilla mutta myös ajettaessa saaren teillä. Agapanthus ei ole Madeiralla kotoperäinen vaan sen alkuperä löytyy Etelä-Afrikasta. Levadojen ja teiden varsilla näkyvät agapanthukset ovat siis paikallisten ja levadeirojen hellästi istutettuja kaunottaria kulkijoiden iloksi.
Dugenmuurisisilisko (Teira dugesii) on Madeiralla kotoperäinen (endeeminen). Liskoja tulee näkemään taatusti, jos kulkee Madeiran levadoilla. Erityisesti niitä näkee kasatuissa kiviaidoissa ja muureissa mutta välillä myös levadan kävelymuurilla paistattelemassa päivää.
Yleisesti liskoa tavataan kuivilta alueilta, jossa kasvillisuus on harvaa. Lisko voi elää myös avoimella metsämaalla sekä kivisillä ja viljellyillä alueilla. Paikallisille viininviljelijöille se ei välttämättä ole erityisen mukava eläin sillä se nauttii suuresti viiniköynnöksistä.
Kohta, jossa tulee siirtyä alas haarautuvalle kiertopolulle oli vuonna 2023 merkattu valkoisella tolpalla. Älä siis jatka tästä seuraten levadaa vaan lähde seuraamaan kiertopolkua. Levadan polulla loukkaantumisen vaara on liian suuri vaikka se näyttääkin tolpan kohdalla helpolta kulkea.
Kiertopolku on heinikkoinen ja osittain kivikkoinenkin. Levada do Norte kulkee polun oikealla puolella muutaman metrin korkeudessa louhittuna kallionseinämään. Kun päästään kiertopolun loppuun, noustaan taas ylös takaisin Levada do Norten varteen ja jatketaan matkaa seuraten levadaa.
Kun nouset takaisin levadalle, katso takasin paluusuuntaan missä lääkson pojukan yläpuolella näkyvät Fonte Fraden asutusalueen asutukset.
Ruusupalsami on nopeasti kasvava puolitrooppinen kasvi ja alunperin kotoisin Keniasta ja Tansaniasta. Ruusupalsamin englanninkielinen nimi on köyhän miehen rhododentron (Poor Man’s Rhododentdron). Se muistuttaa melko paljon Suomessa vieraslajina kiusaksi asti leviävää jättipalsamia ja ne kuuluvatkin samaan häpykannukset Impatiens kasvisukuun.
Impatiens (eng. Touch me not) suvun kasveilla on ainutlaatuinen tapa levittää siemeniään. Kuivat siemenkodat laukeavat auki pienestäkin kosketuksesta ja levittävät näin siemeniään hyvinkin kauas. Madeiralla toisin kuin Suomessa Impatiens-suvun kasveja ei ole luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi vaan niitä tapaa usein myös talojen puutarhoissa.
Hyvin pian edellisen levadan kiertopolun jälkeen saavutaan seuraavaan paikkaan, jossa täytyy valita kiertopolku alas rinteeseen. Tällä kertaa siirtyminen polulle on hyvin looginen vaihtoehto sillä levadan vieressä oleva kulkukannas on juuri ja juuri vaelluskengän levyinen. Eteneminen levadaa seuraten olisi melkoista taiteilemista.
Tämä kiertopolku on helpompi kulkuinen kuin edellinen sillä matka jatkuu betonista valettua polkua astelemalla. Kiertopolun toisessa päässä betoniportaat nousevat takaisin Levada do Norten varteen.
Ollaan kuljettu nyt Ribeira da Caixa joen laakson Garachicosta tänne toiselle puolelle ja Levada do Norte alkaa kartamaan vasemmalle itäsuuntaan kohti Estreito de Câmara de Lobosin rinteitä ja ensimmäistä asutusaluetta, jonka nimi on Calvário. Tästä eteenpäin kuljetaan halki asutusalueiden ja saadaan ihmetellä madeiralaisten päivittäistä elämää.
Jatka seuraten Levada do Nortea Estreito de Câmara de Lobosin rinteillä.