Muinaiset kymmeniä miljoonia vuosia sitten Etelä-Eurooppaakin peittäneet laurisilvametsät ovat reliikki maailman menneisyydestä. Madeiralla tätä metsätyyppiä on säilynyt eniten maailmassa, jos et sattunut vielä sitä tietämään. Täällä Levada da Ribeira da Janelalla kävelet maapallon luonnontieteellisessä museossa. Tässä vaiheessa tavallisesti jatkan:”,joten ethän heitä energiajuomatölkkiäsi metsään”.
Mitä pidemmälle Janelan levadaa kuljet, tämä muinainen metsä kasvaa jatkuvasti kooltaan ja moninaistuu. Voit havaita maastossa kymmeniä metrejä korkeita ja saman verran oksiaan levittäviä puujättiläisiä. Havaitse puiden runkoja, jotka ovat rungonpaksuudesta päätellen kasvaneet paikallaan – Ei, en uskalla edes arvailla niiden ikää.
Laurisilvaa ja vettä
Levada jatkuu leveänä kanaalina polun vieressä halki metsän. Levadan betonisella reunavallilla viihtyvät kaikenlaiset sammalet, jotka nauttivat levadan raikkaasta vedestä. Vedestä, joka on valunut levadaan laakson rinteiltä sivujoista ja putoista. Niihin vesipisarat ovat kerääntyneet yhteen virtaamaan massiivisten puiden oksistoista, jotka keräävät lehdilleen merestä nousevien sumuja ja pilviä tiivistyen runkoja pitkin maastoon valuvista vesistä. ”Laurisilvan pääkaupunkina” toimiva Madeiran pohjoispuoli ja sen rotkoisen maaston mikroilmastot tuottavat vettä ja vettä tuottavana välittäjänä toimii erityisesti suuret laurisilvametsien puut. Ilman laurisilvaa veden tuotanto olisi huomattavasti pienempää Madeiralla.