3. Eira do Mourãosta Espigáoon

Astutaan Levada do Nortelle Eira do Mourãon tieltä ja lähdetään seuraamaan levadaa, joka johdattaa meidän Ribeira Bravan laakson avariin maisemiin. Vertailun vuoksi päätin laittaa myös aloituskohdasta vuoden 2022 aloituskohdan kuvan sekä saman kohdan kuvattuna vuonna 2007, jolloin kuljin Levada do Norten vesivoimalalle asti. Vuonna 2007 reitin alussa olevassa betonisessa laatassa oli punainen merkki ilmeisesti kertomassa reitin vaarallisuudesta. Vuoden 2022 kuvassa saman asian ajaa huomautustaulu levadan vieressä. Kuljetaan eteenpäin ja vasemmalle jää betoninen rakennelma, jossa vuonna 2008 istahdin ihailemaan maisemia sillä ne eivät koskaan jätä kylmäksi tässä laaksossa. Toisella puolella laaksoa näkyy Cítio de Furnan kylä vuoren kukkuloiden ympäröimänä.

Heti alun jälkeen reitti kaartaa oikealle ja kulman takaa avautuu jo Eira do Mourãosta ihailtu näkymä laajaan laakson rinteeseen. Oikealla puolella on suurehko pystysuora kallio ja kauempana näkyy levadan vieressä oleva rakennus. Reitti kaartaa laakson rinteen kallion ja rakennuksen kautta.

Kallion luona saadaan huomata millainen voima on kallionsortumalla, kun se on jossain vaiheessa tuhonnut levadan. Nyt vauriot oli korjattu ja uudet betonivalut oli tehty, Sekä ylä- että alarinteessä oli valtavia kivenjärkäleitä muistona sortumasta. Kuten huomaat tällä alkuosuudella useissa paikoissa on kulkijan suojana vasemmalla puolella rauta putkesta tehdyt aidat, jotka olivat paikallaan jo vuonna 2007.

Jatketaan matkalla Levada do Nortella ja kamera käy tiuhaan tahtiin sillä maisemat ovat jo tässä alkuosuudella henkeäsalpaavat. Levada do Nortella kuljemme 550 metrin korkeudessa merenpinnasta. Ribeira Bravan laakson pohja on puolestaan 120-130 metrin korkeudella, joten rinteet ovat 350 metriä korkeat jyrkät heinikkoiset seinämät. Ribeira Bravan laaksossa Levada do Norte tarjoaa tällä osuudella varsinaista dramaattista ilotulitusta maisemiensa puolesta. Polku on tähän asti ollut hyväkuntoinen ja tasainen kulkea. Tällä alkuosuudella se on sitä suurilta osin mutta silti tulee pysähtyä kuvailemaan ja kävellessään keskittyä vain kulkemiseen. Ohje on yleensäkin tärkeä Madeiran levadoilla kulkiessa, jotta retket ovat turvallisia.

Noin kymmenen minuutin kuluttua saavutaan Levada do Norten varrella olevan rakennuksen kohdalle. Aina kun käyn tällä reitillä huomioni kiinnittyy tähän levadan huoltorakennukseen, joka seisoo yksin rinteessä sateiden ja tuulen armoilla. Kun ensimmäisen kerran kävelin Levada do Norten Boa Mortesta Serra de Águaan vuonna 2007 rakennus jäi mieleeni ja se on siitä kerrasta lähtien ikään kuin tervehtinyt kulkijaa matkallaan. Vuonna 2007 minun kävi rakennusta sääliksi sillä se oli romahtamispisteessä. Kukaan ei ollut huolehtinut sen hyvinvoinnista täällä sateiden piiskaamalla rinteellä. Vuonna 2008 sen sijaan se tervehti ylväänä kulkijaa kauniina koristeena vihreässä rinteessä. Ehkä se muisti vielä kulkijan harmistuneen katseen ja koki iloa uudelleen kohtaamisesta. Ulkokuori oli saanut kauniin maalin pintaansa. Uusi elämä koitti idylliselle rakennukselle Levada do Nortella. Olin todella iloinen ja tyytyväinen, ettei sitä purettu vaan se sai jäädä koristamaan Levada do Norten upeaa vaellusta.

Kun jatketaan rakennukselta eteenpäin, reitti kulkee kohti harjumaista kannasta Ribeira Bravan laaksossa. Vuoden 2010 suuri maastopalo tuhosi harjanteen laella kasvaneet mäntypuut. Muutenkin voit tutkia kuvista miten maasto on muuttunut vuosien saatossa. Tuli tuhoaa usein dramaattisesti maaston kasvillisuutta ja puustoa. Tulen tuhoavan voiman jäljet korjaa luonto kuitenkin hyvin nopeasti ja alusta alkaa kasvamaan uutta kasvistoa.

Harjanteen kohdalta polku kääntyy oikealle ja kulman takaa avautuu näkymä seuraavaan laajaan laaksonhaaraan, jota alamme reitillä kiertämään seuraavaksi. Laajassa laaksossa on myö kerrassaan upea kalliomuodostelma levadan oikealla puolella. Kallionmuodostelmalle kestää käveleminen Eira do Mourãosta parikymmentä minuuttia. Boa Mortesta on taitettu matkaa nyt hieman yli puolitoista tuntia.

Kalliomuodostelman jälkeen Levada do Norte kaartaa taas oikealle ja vanhoille sivustoille olin kirjoittanut muistoja vuodelta 2008 seuraavaa:

”Suuren kallion jälkeen käännymme mäntymetsään kallion taakse ja alamme kulkea reitillä länsisuuntaan kohti syvänteen pohjukkaa mäntyjen varjostaessa reittiä. Kun käännymme reitillä takaisin laakson suuntaisesti levadan ylittää betonista rakennettu vesisilta ja polku muuttuu astetta heinikkoisemmaksi.”

Vuonna 2022 mutkan jälkeen eivät männyt kasvaneet vaan ne olivat poissa. Ehkä syynä oli edelleen maastopalot.. Polku oli selkeä kulkea ja heinikosta ei ollut tietoakaan. Kulkeminen oli hyvin selkeää. Maisemat muuttuvat vuosien varrella ja muistan hyvin esimerkiksi vuoden 2010 maastopalot Ribeira Bravan laaksossa, jolloin oli Madeiralla. Maastopalo muuttaa maisemaa luonnon suhteen ja niin on luultavasti käynyt täälläkin.

Madeiran matkoillani Levada do Norte on hyvin tavallinen vierailukohde itselleni. Se johtuu luultavasti siitä, että olen kokenut ehkä suurimmat elämykset juurikin tällä levadalla ja reitti on minulle hyvin rakas. Tunnetta ei siis todellakaan voi yleistää ja en voi sanoa, että kaikkien kannattaa tälle reitille suunnistaa mutta itselleni tämä on ollut suuri elämys. Jos olet luonteeltasi varovainen ja askeleissasi varma etkä ota turhia riskejä, kannattaa Levada do Norten reitille Boa Mortesta tai Eira do Mourãosta suunnistaa.

Vuosien varrella on myös kertynyt melkoisesti kuvia myös Levada do Norten reitiltä ja usein kuva on sattumalta otettu samasta kohdasta. Vertailukuvia tällä sivustolla onkin melko paljon ja voit katsella ja vertailla miltä jokin kohta on näyttänyt eri vuosina. Myös tässä kohdassa, jossa levadalla näkyviin tulee korkea kallio, kaksi kuvaa on otettu ajallisesti 15 vuoden välein. Suuren kallion pohjoispuolella oli vuonna 2007 melko iso mäntymetsä mutta vuosien varrella (ehkä vuoden 2012) maastopalo on hävittänyt metsän pois.

Kallion etupuolella oleva vuorimänty on kuitenkin säilynyt vuosien varrella ja on mielenkiintoista havaita ero koossa 15 vuoden aikana. Pituutta on kertynyt muutama metri.

Portaita Ribeira Bravan maisemassa

Sítio da Furnan portaat näkyvät täältä Levada do Nortelta hyvin ja niistä saa hyvän käsityksen kuinka hurjassa rinteessä portaat oikeastaan kulkevat. VOin toki kertoa kokemuksesta, että omalla ei niin kovalla kunnolla varustetulle statukselleni ne ovat jyrkät.

Furnan portaiden askelmien lukumäärä on arvioiden hieman yli 2000 askelmaa ja itselläni oli kädet vihreinä urakan jälkeen. Kaiteista piti nimittäin ottaa lisävoimaa nousemiselle mahdollisuuksien mukaan molemmin käsin. Klikkaa oheisen kuvan sinisiä neliöitä avataksesi suurennetun kuvan selaimen uuteen välilehteen.

Kovempi kuntoiselle kulkijalle lenkki käy luultavasti mukavana jaloitteluna.

Porrastetut rinteet hivelevät silmää ja itsellä herää kysymys millaisen työn paikalliset ovat tehneet rakentaessaan nämä porrastetut rinteet. Rinteessä siellä täällä kasvavat vuorimännyt ja viimeistelevät laaksomaiseman. Ribeira Bravan laakson rinteet jatkuvat polveilevina rinteinä kohti Encumeadaa ja Levada do Norte seuraa maaston muotoja uskollisesti mutkitellen.

Tähän mennessä reitillä ei ole ollut juurikaan erityisiä vaaran tunteita nostattavia paikkoja ainakaan oman harkintani mukaan. Ribeira Bravan laakson rinteet vasemmalla puolella polkua laskeutuvat kuitenkin jatkuvasti jyrkemmin.

Seuraava Ribeira Bravan laakson haara on Espigáon kylän eteläpuolen laakso, joka tullaan kiertämään. Laakso on alkupäästä hyvin jyrkkäseinämäinen. Levada ja polku kulkevat todella jyrkässä rinteessä. Polun vasemmalta puolelta on suora parin metrin pudotus jyrkkään syvälle laaksoon jatkuvaan rinteeseen, joten horjahtamiseen tai kompastumiseen ei ole varaa. Pysähdy katselemaan maisemia ja etene polulla keskittymällä kulkemiseen.

Laakson toisella puolella näkyviin ilmestyy Espigáon kylä ylhäällä rinteessä. Meia Léguan kylästä Espigáon kylään johtava porrastettu polku näkyy tältä osuudelta erinomaisesti koko komeudessaan Espigáon laakson toisella puolella. Myöhempien sukupolvien, joihin itsekin kuulun, on vaikea kuvitella aikaa, jolloin kylien asukkaille ainut tapa päästä laaksoon on ollut vuoristopolkua pitkin kapuaminen. Tällaisia polkuja olen nähnyt monessa muissakin paikoissa Madeiralla, kuten esimerkiksi Paúl do Marissa. Tarinoiden mukaan asukkaat todellakin kulkivat polkuja myöten laaksossa päivittäin ja siinä mielessä eläminen on varmasti ollut todella kovaa työtä. Nyttemmin kulkeminen on niin kovin helppoa istumalla autoon, joka kuljettaa. Tässä yhteydessä en malta olla myöskään mainitsematta Socorridosin laaksossa sijaitsevaa Fajãn autioitunutta kylää, josta asukkaat muuttivat aikoinaan helpompiin olosuhteisiin, kun tietä kylään ei ollut eikä tullut.

Tarkoitukseni on kulkea Espigáon polku jossain vaiheessa ja ehkä jo seuraavan vaelluslomani aikana. Tulen lisäämään reittikuvauksen sivuille heti kun reitti on kuljettu. Polku kiertää laakson puolelle ja eteen avautuu jatko-osuuden maisemia. Polku tulee kulkemaan Espigáon laakson suuntaisesti ja Espigáon alapuolella jossain on tunneli, joka johtaa kylän alitse toiselle puolelle harjannetta, jolla kylä lepää.

Katso kuvia reitistä klikkaamalla alueita. Suurennetut kuvat avautuvat selaimen uuteen välilehteen.

Levada Norten vanhempaa materiaalia

Tästä jatketaan matkaa reittikuvauksessa vuosina 2007-2008, sillä reitin loppuosuus ei ole ollut kuljettavissa noiden vuosien jälkeen. Onnekseni olen vuonna 2007 vielä päässyt kulkemaan tämän reitin kokonaisuudessaan ja nyt haluan jakaa tuon palan historiaa kanssanne. Ehkä jonain päivänä reitti on kunnostettu niin, että sen voi kulkea kokonaisuudessaan uudelleen Serra de Aguan voimalalle asti. Siihen asti on tyydyttävä virtuaalimatkailuun.

Noin puolen tunnin kuluttua Eira do Mourãosta lähtemisen jälkeen reitti alkaa johdattaa kulkijaa oikealle itäsuuntaan kohti Espigãon laaksonhaaran pohjukkaa tilanteet hurjistuvat siinä mielessä, että polun vasemmalla puolella on äkkijyrkkä kynnys ja todella jyrkkä rinne alas. Näillä kohdin tulee kulkemiseen kiinnittää erityisen suuri huomio, sillä rinteeseen kapsahtaminen vie kulkijan varmasti syvälle ja onnettomuuden vaara on melko suuri.

Jatketaan matkaa kulmikkailla kivillä reunustettua polkua reitin kaartaessa oikealle. Mitä pidemmälle edetään sitä enemmän edessä avautuu Espigãon upean laaksonhaaran maisemat. Olen kulkenut Levada do Nortea neljästi, kerran koko matkan Eira do Mourãosta Serra Aguan vesivoimalalle. Vuonna 2007 tämä paikka oli metsäpalon polttama ja rinteen kallioinen jyrkkyys pääsi todella esiin.

Madeiran levadoista Levada do Norte ei ole kovin vanha, sillä se saatiin valmiiksi vuonna 1952. Norte on, kuten usein näillä sivuilla aiemmin jo todettu, tärkeä vedenlähde Madeiran eteläisille rinteille. Erityisesti Nortesta kasteluveden saavat Campanarion rinteiden valtaisat viljelykset. Ajellessa pikatietä Funchaliin ja ihmetellessä banaaniviljelysten paljoutta pitää itsestään selvänä, että ne ovat aina olleet täällä niin runsaat. Levada do Norte on olennainen osa Campanarion rinteiden kukoistuksesta ja saa ne tuottamaan satoa niinkin paljon kuin ne tekevät.

Reitiltä avautuu paikoin todella hienoja näkymiä laaksonhaaran pohjukkaan, jossa kohoaa korkea vuoren huippu, jonka alapuolella kulkee myös Espigáon kylään johtava maantie. Muutaman minuutin kuluttua saavuttiin vuonna 2008 hieman metsikköisempään maastoon ja noin viiden minuutin kuluttua saavutetaan paikka, jossa reitti kulkee alikulkutunnelin kautta kallion läpi. Tunnelin yläpuolella on myös mielenkiintoinen louhittu onkalo.

Sateisella ilmalla et voi olla panematta merkille todella näyttäviä vesiputouksia, jotka laskeutuvat porrasmaisesti Espigáon laakson rinteitä alas. Vuonna 2010 joulukuussa kävin tällä reitillä hieman sateisena päivänä ja silloin kiinnitin huomion todella hienoon vesiputoukseen vuoren rinteessä. Usein kovat sadekaudet saattavat saada myös aikaan maanvyörymiä rinteissä.

Sateisella säällä on myös hyvä huomioida, että polku saattaa olla paikoin liukas. Tällä reitillä on ainakin yksi vaeltaja menettänyt onnettomuudessa henkensä liukastumalla ja horjahtamalla syvään rotkoon. On siis oltava erittäin varovainen sillä todellinen hengenvaara on olemassa Levada do Norten reitillä Serra de Águaan.

Polku on louhittu kallion läpi ja rinteen puolelle jää hammasmainen järkäle kallioa. Tällä kohdalla ja tästä eteenpäin laaksonhaaran pohjukkaan vasemmalla puolella laskeutuva rinne on miltei pystysuora ja pudotus on todella syvä. Polulla kulkiessa kasvillisuus ehkä naamioi rinteen hyvin, joten rinteen jyrkkyys ei tunnu pelottavalta. Ole silti varovainen ja varma askelissasi.

Stereoskooppinen kuva
(Avautuu uuteen välilehteen)

Stereoskooppinen kuva
(Avautuu uuteen välilehteen)

Jatketaan matkaa onkalon toiselle puolelle ja edelleen kohti laakson pohjukkaa, jossa reitti alkaa kääntyä vasempaan jatkaen kohti laaksonhaaran toista reunaa. Laakson pohjukassa levadan ylittää vesisilta, joka oli vuoden 2008 maaliskuussa kokonaan muraattien peitossa. Maasto on vehreää ja runsasta ja näin maaliskuussa lehtipuiden rungot ovat kalvakkaan alastomat.

Espigãon laaksonhaaran pohjukasta avautuvat hienot maisemat V-muotoiseen laaksoon, jonka rinteitä verhoavat pengerretyt viljelmät ja pellot. Useat kuvista on otettu vuonna 2010, jolloin, kuten jo mainitsin, oli sateinen päivä ja luonto oli kovin vehreää.

Napsaise kuva laakson pohjukasta RIbeira Bravan laaksoon päin V-muotoisesta Espigáon laaksosta.

Stereoskooppinen kuva
(Avautuu uuteen välilehteen)

Laakson pohjukasta löytyvä betoninen rakennelma on mielenkiintoinen vuosien saatossa muuttunut kohta reitillä. Vuonna 2007 paikalla oli yksinkertainen betoninen silta yli levadan. Kun vuonna 2010 vierailin reitillä samalla paikalla oli kunnostettu massiivinen betonirakennelma rautaisine kaiteineen. Aika kuluu ja paikat muuttuvat ja olen havainnut hyvin mielenkiintoiseksi kuvata, kuinka paikat muuttuvat Madeiran levadoilla.

Jatketaan matkaa kohti Espigãon tunnelia laaksonhaaran toista puolta kastanjapuiden Castanea Sativa reunustaessa polkua ajoittain. Talviaikaan puut ovat lehdettömiä rankoja mutta keväästä syksyyn saa nauttia runsaasta lehvistöstä ja mielenkiintoisen näköisistä hedelmistä, jotka muistuttavat pieniä siilejä. Auetessaan sisältä paljastuvat kastanjat, joita Madeiralla saa uuden vuoden aikaan paahdettuna esimerkiksi Funchalissa. Maasto on osakseen heinikkoista ja polku on pehmeä askeltaa. Lähdettäessä betonirakennelmalta kannattaa noudattaa varovaisuutta, sillä polun vierestä on suora pudotus ja polku saattaa olla kostealla kelillä liukas.

Käveltäessä takaisin kohti Ribeira Bravan laaksoa, kiinnitä huomiosi reittiimme tämän laakson haaran toisella puolella. Tuolla juuri kävelimme hieman aiemmin. Huomaat kuinka massiiviset vuoren seinämät ovat ja Levada do Norte kulkee keskivaiheilla tuota kunnioitusta herättävän jyrkkää rinnettä. Syy, miksi Levada do Norte saattaa olla vaarallinen ovat juurikin laakson jyrkät seinämät. Levadalla kulkiessa saattaa tuntua kohtalaisen turvalliselta mutta reitin vieressä oleva kasvillisuus saattaa kätkeä taakseen jyrkän vuoristoisen seinämän. Siksi varomattomuuteen ei ole varaa.

Kastanjapuiden reunustaman osuuden jälkeen astelemme niittyjen läpi ja saamme ihastella avointa vuoristomaisemaa. Eira do Mourãosta metsän siimeksessä eteen tulevalle Espigãon alittavan tunnelin suulle käveleminen normaalia vauhtia kestää noin 1 tunnin ja saman verran luonnollisesti takaisin. Itse Espigáon tunneli on viivasuora. Pituudeltaan se on noin 500-600 metriä ja sen läpi kulkemiseen menee rauhallista vauhtia vajaat 10 minuuttia. Nyt on siis aika kaivaa otsalamput ja taskulamput esiin. Tunnelissa kulkiessa tulee varoa, ettei kolhi päätään katossa mahdollisesti oleviin ulokkeisiin sillä niitä on ajoittain. Pään kolauttaminen kiveen ei tunnu mukavalta ja pahimmassa tapauksessa saat kuhmun. Muuta vaaraa tunnelissa ei ole, joten etene rauhalliseen tahtiin..

Täällä metsän siimeksessä on hyvä pitää vaikka pieni tauko ennen tunnelin läpi vaeltamista. Oma mielikuva Espigãon tunnelista on, että se ikäänkuin erottaa Levada do Norten vaarallisemmat osuudet vähemmän vaarallisista. Lisäksi voidaan ehkä ajatella, että tunelin kautta Levad do Norte siirtyy Ribeira Bravan laaksossa sen pohjoiseen päähän. Tunnelin jälkeen reitti muuttuu selvästi rajummaksi ja hiuksia nostattavaksi. Reitti kulkee nimittäin suurimmaksi osaksi kielekkeellä syvien rotkojen äärellä.