4. Ribeira da Lapa joelta Três Pausin asutusalueelle

Huomaat kuvistakin kuinka reitillä kuljetaan jatkuvasti melkoista alamäkeä. Vesi solisee iloisesti vasemmalla puolella alaspäin viettävässä Levada do Curralissa. Suojakaiteet tekevät olon turvalliseksi ja suojaavat kulkijaa oikealle laakson pohjalle suoraa kallionseinämää laskeutuvalta rotkolta.

Laakson pohjukan kallionseinämät kohoavat myös ylöspäin todella vaikuttavasti ja maastossa on jännittävä karu vaikutelma vaikkakin kasvillisuus on todella vehreää ja runsasta. Saavutetaan hyvin nopeasti laakson äärimmäinen reuna ja jatketaan toisella puolella kohti tunnelin suuaukkoa. Kaikkinensa laakson pohjukka on melko pian kierretty mutta helposti pysähtyy ihailemaan tätä karua mutta niin upeaa paikkaa. Tunnelin suuaukolla otsalamput vaan esiin ja tunneloimaan.

Tunnelin seinämät ovat punertavaa kallioa aitoon Madeiran tyyliin ja seinämissä kasvaa joissain kohdin myös vihreää sammalta galleria-aukkojen valon mahdollistaessa sopivat elinolosuhteet. Sammaleen vihreys yhdessä okranpunaisen kallion kanssa on todella silmiä hivelevä yhdistelmä ja olen kiinnittänyt tähän huomion myös muualla Madeiran luonnossa. Kannattaa vilkaista myös galleria-aukoista näkyviä maisemia laaksoon.

Tunnelin toisessa päässä odottaa portaat, joiden yläpäässä on jonkinlainen neliskulmainen laatikko levadan päällä. Silläkin on jokin tarkoitus. Portaiden ajan suoja-aita seuraa jatkuvasti oikealla ja voidaan keskittyä nauttimaan hienoista maisemista ilman jyrkänteen tuomaa pelkoa. Upea maisema laaksoon ja Levada do Curralin loppuosuudelle ennen Funchaliin saapumista tekevät hyvää seikkailijan mielelle. Pystysuora kallionseinämä edessä kasvaa heinää valtoimenaan ja vesi valuu sumuisen putouksen lailla polulle piristäen kosteudellaan levadalla kulkijoita.

Näistä Levada do Curralin portaista ja tästä jatko-osuudesta varoitellaan useissa opaskirjoissa. Ehkä varoituksen sananen on peräisin ajalta, jolloin suojakaiteita ei vielä ollut rakennettu. Tietysti tulee olla varovainen portaissa, ettei kompastu mutta se nyt on selviö muutenkin. Kulkijan turvana ovat tässä tukevat suojakaiteet, joten erityisiä vaaramomentteja ei tällä osuudella enää ole.

Portaiden jälkeen huomaa, että reitti kulkee suoran pudotuksen partaalla ja suoja-aidat ovatkin todella tarpeen.

Levada do Curral opaskirjoissa

Kuten sanottu, suoja-aitoja ei aina ole ollut, sillä esimerkiksi englantilainen vaeltaja/kirjailija Paddy Dillon kuvailee kirjassaan Walking in Madeira tätä paikkaa hyvin vaaralliseksi ja kertoo myös: ”Useat kulkijat valitsevat mieluummin märät jalat levadassa, kuin kävelemisen epätasaisella ja liukkaalla polulla, joka kulkee rotkon reunalla jonne putoaminen tietää varmaa loukkaantumista.” (oma vapaa suomennus kirjan tekstistä.)

Paddy Dillonin Walking in Madeira, (Cicerone 2002) -kirja on Raimundo Quintalin Levadas and Footpaths of Madeira, (Francisco Ribeiro 1999) -kirjan ohella tietääkseni ainoa, joka käsittelee Levada do Curralin reitin kokonaan. Molemmat opaskirjat ovat mukavaa luettavaa ja hyödyllistä luettavaa reittejä suunnitellessa. Reittejä kunnostetaan ja huolletaan kuitenkin jatkuvasti, joten kirjojen ajantasaisuus ainakin erikoisemmilla reiteillä kannattaa tarkistaa jostain. Joskus on myös niin, että kauhujen taipaleeksi kuvailtu reitti onkin jo kunnostettu ja on täysin turvallinen kulkea esimerkiksi uudistettujen turva-aitojen takia.

Vesi suihkuaa yli sata metriä korkean kallioseinämän päältä muodostaen vettä valuvan seinän levadan ylle. Vaeltaja saa miltei varmasti kylmän suihkun niskaansa ennemmin tai myöhemmin.

Fajã do Poio

Jatketaan matkaa putoukselta vaihtelevassa maastossa kallion reunustaessa polkua vasemmalla. Oikealla puolella tätä laaksoa voidaan seurata näkymiä Fajã do Poion kylän rakennuksille rinteessä. Fajã do Poio on siis kylä, johon yli kolmekymmentä asukasta tulivat elämään mutta hylkäsivät kylän noin kolmekymmentä vuotta sitten kyllästyttyään eristyneisyyteen. Ainut kulkuyhteys kylään oli näet Levada do Curral. Luultavasti siihen aikaan ei suojakaiteitakaan ollut vielä rakennettu juuri kulkemallemme osuudelle. Tällä hetkellä Fajã do Poion muodostavat kymmenen taloa, jotka luonto on uudelleen valtaamassa kasvillisuuden verhoon. Luonto ottaa nopeasti takaisin sen minkä olemme siltä lainanneet.

Kylän takana kohoaa hauskan muotoinen noin 500 metriä korkea kukkula, jonka alarinteellä kylä lepää. Kukkulan vasemmalla puolella laakso jatkuu Curral das Freirasin suuntaan, josta matkaan lähdettiin.

Ohitetaan paikka, jossa levada on louhittu kallioisen töyrään läpi. Vuonna 2008, kun kuljit reitin Levada do Curralin päällä oli suuria kivenlohkareita, jotka kaiketi ovat jossain vaiheessa vierineet rinteestä alas levadalle.

Eukalyptusmetsän katveessa avautuu avoimilla paikoilla maisemia laakson pohjalla virtaavalle kivikkoiselle Socorridos-joelle jatkuvasti ja joen takaa voi koettaa havaita myös Levada da Fajãn laakson toisella puolella. Socorridosin jokea seuraa hiekkatie, joka saapuu Socorridosin voimalaitokselta.

Socorridosin laakson läntistä seinämää virtaa siis Levada da Fajã mutta korkeammalla rinteessä virtaa myös toinen levada, joka on vielä tuntemattomampi turisteille kuin Fajãn levada. Kyseessä on vanha vuoden 1863 jälkeen valmistunut, jo käytöstä poistunut levada nimeltään Levada do Fonte Serrão (lähde). Levada do Fonte Serrão on saanut nimensä Serrãon lähteestä, joka sijaitsee nyt kuivan levadan alkulähteellä. Molemmat levadat, sekä Fajã että Serrão ovat erittäin vaarallisia reittejä. Levada da Fajãn reitti on kuvattuna näillä sivustoilla ja Serrãon lähteen levadasta voit löytää kuvia esimerkiksi Caminhos Amónimos:n blogisivustoilta.

Matkaa Levada do Curralilla on kulunut ajallisesti noin kolme ja puoli tuntia Curral das Freirasista. Kilometreissä matkaa on kertynyt noin 6,5 kilometriä, kun saavutaan toiselle sulkuportille Levada do Curralilla. Pian sulkuportin jälkeen saavutetaan ensimmäinen asuttu rakennus Levada do Curralilla Curral das Freirasista lähdön jälkeen. Rakennuksen alueella kuljetaan myös viiniköynnösten vuoraaman katoksen alitse ja vuonna 2008 vasemmalla puolella levadaa reunusti kiviaita ja hortensiat.

Jaloitellen vehreässä maastossa saavutaan hetken kuluttua alueelle, jossa levada on louhittu kallionseinämään. Kohdassa on syystä suoja-aita oikealla puolella sillä jyrkkä, metrien syvyinen rotko seuraa reitin oikealla puolella. Vuonna 2008 suoja-aita oli rakennettu metallitapeista ja rautalangasta, joten ei tullut mieleenkään erityisesti nojailla aitaan tai muuten ottaa siitä tukea.

Levada do Curralilla aletaan olla lähellä Socorridosin laaksoa ja oikealla rinteessä, jossain alempana, virtaa myös Levada dos Piornais. Levada dos Piornaisia ei juurikaan näe tältä reitiltä sillä se pysyttelee rinteen puuston ja kasvillisuuden peitossa. Sen sijaan Levada do Fajãn voi havaita todella useasti laakson toisella puolella.

Maisema Socorridosin laakson pohjoiseen Curral das Freirasin päähän avautuu todella upeasti ja kaukana laaksossa voidaan havaita myös Fajã das Galinhasin rakennuksia.

Socorridosin laakson rinteiden porrasmaisesti pengerretyt viljelykset esittäytyvät mielenkiintoisesti ja kuvauksellisesti täältä Levada do Curralilta. Reitillä kuljetaan mukavassa maastossa ja voidaan huoletta ihailla maisemia. Tulee luonnollisesti kuitenkin muistaa, että laakson jyrkkä rinne on edelleen oikealla puolella polkua. Saavutaan kohtaan, jossa kallio alkaa reunustaa Levada do Curralia molemmin puolin jättäen meidät kulkemaan kallioiden välissä.

Três Pausin rinteillä

Kallioisen kohdan jälkeen avautuu taas avoin maisema etelään ja saadaan ihailla panoraamanäkymiä Socorridosin laakson eteläosaan, jossa laaksoa hallitsee keskellä oleva 120 metriä korkea VR1-moottoritien betonisilta. Kaukana siintää jo myös Atlantin valtameri. Kuljettaessa eteenpäin reitillä levada alkaa kääntyä vasemmalle Três Paus -kylän eteläpäässä ja jatketaan matkaa pohjoissuuntaan pientä laaksoa.

Ollaan kuljettu Fajã do Poion kylästä ja Ribeira da Lapa joen laaksosta hieman yli kaksi kilometriä, kun aletaan saavuttaa Três Pausin asutusaluetta Santo Antónion kaupunginosassa.

Ribeira da Lapan laaksosta Estrada Levada do Curral e Castelejo -tielle kertyy matkaa hieman yli 2,5 kilometriä. Tästä jatketaan matkaa katsellen Santo Antónion kaupunginosan lähiön maisemia kohti Levada do Curralin aloituspistettä Funchalissa. Ylitetään ylärinteestä saapuva tie ja jatketaan matkaa levadalla vielä Estrada Levada do Curral e Castelejo -tielle. Matkalla sai vuonna 2008 ihastella talon betoniaidalla erivärisiä ihmeköynnöksiä (Bougainville), jotka värikkään vesiputouksen lailla rönsyilivät aidalta alas.